pikkast vaja valmis

Eilä ol kaunis päivä. Olin kyl aika pettyny, ko avasin kuvat konel, sil et kuvi ottaes aurinko paisto, mut kuvas sitä ei näy.

Tua kökö tosa keskel puska juures o mun kissapatsan, mink vein räkätinpelotukseks suvel. Hän o ain enne istun trapul oven viäres ja ny on niin tyhjä muatost ko katt istuki trekoolis.

 Tämä näkymä ei muutu. Vähemä lunt ko viime talven, mut enemän ko suvel.

Ja siin hän ny on, mun siävä ylellisyyslaitoksen. Voitteks kuvitell: laura lopusiva keske. Kävin tilamas kymmenkunt lautta lissä ja muutama trapui varte. Sunnunta jatketa taas.

Kui voi vastusta näin pali? Eikä meijä suvus ol kettä Iisakki eres...

Olen virittän ny ehtoste joulvaloi akkunil. Ajastimien kans syttymä ja sammuma sama aikka. Ans katto kui onnistus. Yks kellokoneist o semne, etei se pysy ajas. Se eristä taik jätättä ja sitä saa ain oll rukkamas. En ikä muist mikä se niist on, enkä kyl tiär mitä sil tiaroll tekisinkä, ko en kumminka raskis heittä sitä menemä.

Lisseks mul on hiano kirkas valoverkko suures katajas sauna nurkal. Se on kaunis. Taik molema on, katajaki ko latva on korkkemal ko saunan rästäs.

Muuto onki ollu taas tavaline tyäpäivä.