elvytyst

No ni, pyärtykä ja lakakka henkittämäst, mää voin elvyttä! Sain semse ajokorti eilä.

Olen ollu kaks päivä ensiapukurssil. Meil ol semne porukk siäl, et heikomphermoset ei olis kestän kuulustel ja joku potilas olis tositilanttes saattan oll vaikeuksis. Mut kovaste puhkutti ja pumpatti Antti ja vaik hänelt välil irtos pää ni luulen et hän ol kurssi lopus yht tytyväine ko muukki.

Luannolliseste jutu oliva toine toistast verisemppi taik tramaattisemppi. Kaik mahrollise kumminkaima avomurtuma ja melkke-men-henki-tapaukse tuatti julki ja reedatti. Huumor ol mukan koko aja ja sai kaks päivä kuluma mukavast.

Olen ussema vuatt akiteeran ihmissi osallistuma tyäpaika järjestämi koulutuksi, mut aika huanol menestyksel. Ensiaputairot on asi, mikä täyty ol tyäkaveril. Ittel ei ol nii väli... No, suurin osa sentä ossa tärkkemä asia, niinko juur elvytykse ja avu soittamise.

Ai nii, se Antti. Meil ei siis ollu enä Anne-nukke, ko Antti. Hänel ei ollu jalvoi eik kärei, pelkkä rintakehä ja pää vaa. Nava al ol viisar mikä tartti saar heilattama. Ko oikken pumppas ni kyl heilatt. Kiva kaver, vaik pää oliki hiuka hölläs.