lauantai 10. toukokuuta 2014

välitila

Täällä on nyt menossa nyyhkävaihe. Suuri murhe on päällimmäinen tunne, kun kuljen tulevan entisen kotini lattioilla. Mitä olenkaan mennyt tekemään?
Olen antanut itselleni luvan murehtia oikein olan takaa koko tulevan viikon. Sitten saan asuntooni avaimet ja aloitan sen kunnostamisen.
Toki olen jo hakenut värikarttoja ja laattaesitteitä. Erehtymätön silmäni bongaa niistä aina sen kalleimman version. On tavattoman työlästä sen jälkeen löytää se toiseksi paras, johon ei uppoa koko budjetti. Huoh.
Lähden nyt ystävän kanssa keittiökauppoihin. Molemmille tarvitaan uudet köökit, ja asioita on hyvä puida yhdessä. Miehiä tässä vaiheessa ei tarvita, itse ymmärretään paremmin. Varustan mukaani kameran, rullamitan, lehtiön ja kynän. Pankkikortin taidan jättää kotiin odottamaan, nyt ei tehdä ostoksia.

Ostoksiin liittyen on pakko tunnustaa eräs asia: taannoisella työmatkalla ostin Lissabonista mekon. Ihan tarpeellinen ja edullinen ostos. No, viikko sitten olin naapurikaupungissa ihan vaan ikkunaostoksilla ja tulin ostaneeksi (..!) mekon. Kotona kaappiin laittaessani tajusin, että se oli lähes samanlainen kuin lissaboninmekko. Minäkö muka tylsä pukeutuja? Tai huonomuistinen?
Eli tänään ei shoppailla, ainakaan mekkoja.

1 kommentti:

Sari kirjoitti...

Muuttaminen on rankkaa! Hyvä, että annat itsellesi luvan surra tilannetta. Silloin se myös helpottaa ja uuteen kotiin muuttaminen on helpompaa.