perjantai 23. toukokuuta 2014

edistystä

Olen viimein saanut sovittua jonkinnäköisen aikataulun rempalle. Pienellä tuskalla(kin) sain kokoon jonkin verran avuliaita uroita, jotka yhteistuumin ja jokainen sarallaan luovat kotiani. Olipas sekavasti sanottu.
No, puolitoista päivää meni siihen, että valittiin ja keräiltiin tarvittavat materiaalit. Ja roudattiin kaikki olohuoneen lattialle. Tänään alkaa maalaus- ja lattianasennusprojekti. Maanantaina tulee tuttu maksullinen mies, joka tekee suurimmat pintatyöt ja asentaa keittiökalusteet. Parketin hionta ja maalaus jää seuraavalle viikolle. Nippanappa selvitään aikataulussa, mutta kiireen tekee viimeistään torpan tyhjennyksen kanssa.
Alan ymmärtää niitä, jotka eivät jaksa kierrättää vaan työntävät kaatikselle kaiken ylimääräisen. Järkevä toiminta vaatii kolminkertaisen energian järjettömään verrattuna :)
Olen silkasta eroahdistuksesta hyljännyt vanhan kotini kokonaan, sekä talon että puutarhan. En kertakaikkiaan pysty (enkä ehtisi tai jaksaisikaan) leikata edes nurmikkoa. Tekee kyllä pahaa katsoa, miten nopeasti kaikki alkaa rehottaa, mutta yritän vain katsoa muualle sen vähän aikaa, jonka olen paikalla.
Kuin rangaistukseksi, tai ehkä jäähyväisiksi, istutukset voivat hyvin ja kukkia ja versoja pukkaa voimallisesti. Angervot ja tuomipihlajat ovat täydessä kukassa ja näyttävät aivan lumikinoksilta. Monet pionit kukkivat tänä vuonna ensimmäistä kertaa, enkä ole sitä näkemässä... ruusuista ei kannata edes puhua. Ne voivat sietämättömän hyvin.
On paljon helpompi luopua isoäidin kihlarukista kuin ruusuista.

1 kommentti:

Sari kirjoitti...

Mä vihaan muuttamista! Olen myös tuollainen, että kiinnyn nurkkiin enkä osaa ajatella, että koti on siellä, missä ovat mun tavarat. Ja lisäksi sitä tavaraa on ihan hemmetisti kerääntynyt, joten toivottavast ei tarvitse muuttaa!
Tsemppiä sulle remontti- ja muuttohässäkkään!