Uusi työ vaatii aiempaa enemmän, sekä aikaa että paneutumista. Olen iltaisin niin väsy, etten juuri jaksa avata kotikonetta edes toisten blogien lukemiseksi, saati oman päivittämiseksi.
Viikko alkoi kurjasti, olin huonovointinen koko sunnuntain ja vielä maanantainakin. En uskaltanut edes syödä kunnolla kun koko ajan oli puklu olo.
Tiistai ja keskiviikko meni työmatkalla Hämeenlinnassa. Liekö ollut vatsataudin vaikutusta tai jotain, mutta en muista koska olisin viimeksi sekoillut yhtä paljon. Parkkiautomaattikin oli kuin toiselta planeetalta.
Myrskystä ei ole mitään havaintoa, olimme pahimman myräkän aikana tiiviisti sisällä ikkunattomassa auditoriossa.
Kotiin tullessa myrskyn jäljet olivat kyllä nähtävissä. Tienvarsilla näkyi kaatuneita puita ja kotitie oli pienten risujen ja muun roskan peitossa. Mitään suurempaa tuhoa ei kuitenkaan ollut syntynyt.
Sohvi oli luottohoidossa ja tuli iloisena vastaan kun menin hakemaan. Iso helpotus kun ei tarvitse murehtia sen viihtymistä matkojen aikana.
Loppuviikko meni toipuessa.
Eilen istuin koko päivän bussissa, siltä ainakin tuntui. Kävimme isolla porukalla kyläkaupassa, siinä suuressa. Tu-uri-ssa.
Voi hyvän tähen! Valtava halli täynnä tavaraa, ihan samaa kuin kotikaupoissakin ja samoilla hinnoilla. Hiukan nuhjuisempi ympäristö ja paljon isompi paikka, mutta ei mitenkään ihmeellinen. Kun laskee matkakustannukset mukaan, niin tuskin kukaan säästi ostoksissaan rahaa.
Mulla säästyi runsaasti, kun en ostanut kuin yhden asian, eikä sekään ollut mikään löytö.
Ostin nimittäin uuden aamutakin jota olen pitkään hakenut. Tämäkään ei ole ihan sellainen jota olin ajatellut, mutta tarpeeksi lähellä. Se täyttää monta vaatimusta: se on tarpeeksi pitkä, siinä on taskut, se on lämmin ja ennenkaikkea se on musta. Ei enää nokitahroja olkapäällä. Tai jos onkin, niin eivät näy.
Reissu kesti 14 tuntia. En enää ikinä vastaa puhelimeen vessajonossa.
Tänä aamuna lorvin uudessa morronrokissani puolille päivin. Sitten oli pakko tehdä vähän kotitöitä ennenkuin lähdin Kaukolan kartanon kamarikonserttiin. Sieltä tullessa iso parvi joutsenia lepäili ja ruokaili pellolla Alavierulla. Linnut oikein loistivat synkässä marraskuisessa iltamaisemassa.
Mukavaa työviikkoa!
4 kommenttia:
Meillä on myös ollut tapana käydä tuossa kyseisessä kaupassa aina kerran kesässä. Nyt on kuitenkin havaittu hintojen nousseen niin kohisten, ettei kannata enää lähteä turhaan ajelemaan, kun ei mitään tule kuitenkaan ostettua.
En tahdo minäkään jaksaa illalla kotikonetta avata kun päivän on töissä koneella.
Mukavaa lueskella, kun taas jaksat kirjottaa.
Yks Hertan siskoista muutti meille parisen viikkoa sitten. Tuli kuulema pitovaikeuksia. Kuis Hertta?
Sari: käynti oli mulle ensimmäinen ikinä ja tais jäädä viimeiseksi. Jos olisi lyhyt matka niin saattaisin käydä, sieltä näytti saavan lähes kaikkea..
Partapappa: Hertta voi hyvin. Sillä on nyt joku ihme ahmimishäiriö eikä mikään ruokamäärä tunnu riittävän. Lisäksi se on alkanut taas paskoa sisälle, onneksi sentään omaan vessaansa. Tulee siis pokkana sisälle sontimaan :) Ja sit pitää saada ruokaa. huoh.
Tää takas tullu kissa, Miisa, on ihan samanlainen. Ohan ne samast poikueesta. Mua kans harmittaa toi kissan sisääpaskominen. Ei oo kivaa ei.
Lähetä kommentti