sunnuntai 17. marraskuuta 2013

kuutamolla

Huomenta, melkein. Keitän kohta toiset aamukahvit.

Tuo hemmetin täyskuu valvotti koko yön, vasta aamulla kuuden jälkeen nukahdin. Ei auttanut lukeminen eikä varpaiden heiluttelu, aina vaan piti kääntää kylkeä ja tuli hiki. huoh.
Viikko hurahti taas ihan kainalosta enkä ole tehnyt muuta kuin töitä. Perjantaina olimme tj:n kanssa seminaarissa ja sen jälkeen I-kea-ssa. Työpaikkani on siitä mukava, että siellä sisustetaan huolella työtilat kaikkien mielen mukaisiksi.

Lukaisin muuten yhtenä iltana sitä auton käyttistä, ja kuinka ollakaan, osoittautui, että auton suunnittelijan ja käyttäjän mielikuvat symboleista ovat vastakkaiset: olin todellakin lämmittänyt takalasia, koska mielestäni sen symboli oli selvästi etulasin näköinen. Japanilaisten mielestä siis ei.
Samalla tulin nähneeksi tekstin, jossa kerrottiin valoista. Siinä pyydettiin huomioimaan, että xenon-valot kestävät pidempään, kun niitä sytytetään/sammutetaan mahdollisimman harvoin. Ei siis ole suotavaa sammuttaa valoja liikennevaloissa.  ...???!

Eilen oltiin siskon kanssa shoppailemassa, syskondag siis. Herranpieksut että se on raskas liikuntalaji. Kukkaro ei rasitu ollenkaan niin paljon kuin sen kantaja. Varsinkin kun päivän päätteeksi mentiin, yllätys yllätys, I-ke-aan. Siskon piti kasvattaa keittiön kaappirivistöä. Minähän en mitään tarvitse, ennenkuin olen ostanut toisen asunnon.
Eikä se liikkeessä kiertely niin aikaa vienyt, mutta jonotus oli pitkää ja toistuvaa. Ensin keittiöneuvontaan, sitten kassalle ja lopuksi tavarantoimitukseen. Onneksi talossa oli monenlaisia sohvia ja tuoleja, joita saattoi koeistua odotellessa. Paitsi tietty kassalla, mutta se olikin lyhyin tuokio.
Ilmeisesti kaikki muutkin maalaiset olivat olleet lauantaiostoksilla, koska trafiikki kotiinpäin oli kiivasta. Ei puhettakaan että olisi saanut rauhassa ja itsekseen ajella, koko ajan oli jonoa ja hillittömiä ohituksia.

Saa nähdä jaksanko ehtoolla katsoa Siltaa. Todennäköisesti kyllä, kuulla on tapana valvottaa useampana yönä. Jospa saunominen auttaisi saamaan edes vähän unenpäästä kiinni. Tai sitten siivoan tuvan kaappeja.

Nauttikaa aurinkoisesta sunnuntaista, kenellä semmoinen on. Ja hvyää työviikkoa niille, joilla on.

3 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Kiirettä on sinullakin pitänyt. Tuo shoppailu on mun mielestä kaamea laji. Sisko sitä kävi aina ennen vähän minullekin opettamassa, kun en kerta kaikkiaan vaan osaa ostella mitään. Nuuka on aina nuuka! Välillä jää tarpeellinenkin ostamatta....Mukavaa viikkoa myös sinulle!

Anonyymi kirjoitti...

Se on rasittavaa, tuo siskon perässä juoksentelu. Minä harrastin sitä perjantaina. Osan ajasta olin sairaalassa, yritin päästä leikattavaksi, mutta ei onnistunut. Siitä sisuuntuneena konkkasin ympäri kaupunkia siskon perässä. Ovat taaskin muuttaneet lankakaupan sijaintia, joten meni etsimiseksi. Illalla olinkin ku tapettu mato. Sunnuntaina meillä vietettiin sähkönsäästökuuria. Lähes viisi tuntia sähköttä, oli kyllä vettä varattu, keitetty sitä termariinkin ja myöskin isännälle kahvia. Patteriradio on hyvä kapine, onneksi ei tarvinnut kuitenkaan agrekaattia käynnistää. Pakastimet kesti hyvin noin lyhyen katkon.Iltasapuska vähän myöhästyi, minun kiloillani se on hyvä vaikka välillä unohtuiskin kokonaan.

Piu kirjoitti...

Sari: Ihan totta, usein jää ostamatta jokin, jota kyllä tarvitsisi, mutta kun ei jaksa miettiä,sovittaa eikä kantaa.
Anonyymi: myrskyihin pitää varautua nykyisin jatkuvasti. Mukavaa että katkos kesti sentään lyhyen ajan eikä päiväkausia.