loppu häämöttää

Eilen toin sorvaamolta kassillisen tavaroitani pois. Maanantaina otan mukaan enää työkenkäni ja taulun seinältä.
Heräsin tänään siihen, että katti kilisteli joulukuusenkoristeita. Hyppäsin ylös vain nähdäkseni, että se istui kuin patsas kamarin pikkupöydällä. Lienen nähnyt jotain sopivaa unta?
Katti on tosiaan jättänyt kuusen kokonaan rauhaan, on siinä sitten valot tai ei. Yhtään kertaa en ole nähnyt sen edes katsovan kuuseen, saati haistelevan taikka koskevan siihen.
Muuten se saa iltahepuleita, aamuhepuleita ja muuten vaan-hepuleita. Joulukarkkien käärepaperit sen on saatava levittää pitkin lattiaa ja jokaista vahditaan ettei koirat vaan saa yhtään.
Sohvilla on aamupahoinvointia ja Lilli lihoo. En nimittäin muista vahtia ja kun Sohvilta jää suurin osa ruoasta syömättä, niin Lilli pistelee senkin. Ongelmia tiedossa siis.
Lueskelin tuossa blogeja ja huomasin, että moni on jo siivonnut joulukoristeet pois näkyvistä. Kukin tavallaan, mutta mulla riittää arkipäivää vuoden mittaan ihan tarpeeksi, jotta on varaa pitää juhlaa vähän kauemminkin. Joulu on sellainen lämmin jakso pitkän pimeyden päätteeksi. Siksi pitkitän sitä loppiaiseen asti ja silloin yleensä jo tuntuukin hyvältä suunnata ajatukset tulevaan vuoteen.
Jos hyvä tuuri käy, silloin alkavat aurinkoiset pakkaspäivät ja maailma näyttää valoisalta. Siemenhinnastoja tulee postissa, jolloin kesä on heti askeleen lähempänä.
Alan jo hiljalleen tottua tuvassa tehtyyn uudistukseen. Tosin vieläkin käännyn usein siihen suuntaan, missä tavarat ennen olivat, mutta yhä useammin jo suoraan niiden uusille paikoille. Kunhan tästä arki todella alkaa, pääsen tositoimiin uuden keittiöni kanssa.
Illalla töistä tullessa kuu nousi komeana. Tuolla kylällä se näkyi hienosti ja harmittaakin, etten pysähtynyt ottamaan siitä kuvaa. Kotipihalla kuu näkyi puiden takaa ja kesti muutaman tunnin, ennenkuin se oli vaeltanut puutarhan ylle. Ulkovalot sammuvat kirkkaalla kuutamolla, mikä on tietysti ihan hyvä.
Nyt taivas on pilvessä, kuu näkyi aamulla vaaleana hohteena paksun usvan seassa. Pakkasta on enää kuutisen astetta ja plussan puolelle päästään iltapäivällä. Pitää sitä ennen käydä lapioimassa huussinpolulta kymmenen tonnia (ainakin) lunta, joka rymähti siihen torstaina puuvajan katolta. Olen siitä asti harrastanut vuorikiipeilyä pikkulaan mennessä. Ja sieltä tullessa, tietty.