tiistai 14. helmikuuta 2012

näil mennä



Taas lisänty vapaa-aika. Meil ilmotetti perjanta et saara jäärä kotti viireks viikoks, mittä palkka ei tiätenkä makseta semsest lorvimisest. Eli lomautukse alkava neljä viikkon pääst. Niit voi ol tiaros enemmänki, suvel ja viäl syksylläkki.
Ei mul tul tekemisest puutet, mut rahattoma mahrollisuure ova vähäset. Ei ainaka mittä omaks ilokses pyst tekemä, ei matkustama ja harrastaminenki jää vähäseks.
Ja nyy tuntu silt, et toiste hyäryks tekemisestäki hiipu ilo. Ole luvannu tehrä täs talve ja kevä mitta pari suuremppa juttu ja lisseks tule viäl nelipäiväne messuil osallistumine. Yhtä enemppä en tunn jaksavani. Ny.

Lupautusi kumminki taas tekemä lehte, vaik olin jo ilmoittan et tänä vuan en ol haukkumisen tarppes enkä osallistu sihe millän taval. Ko sit kauniste pyyretti, ni lupasin, vaik jo ensmäises kokkoukses huamasin, et mikkä ei ol muuttun. Yhtläisest kiukutella pikkuasioist ja ylönkatota toissi, eikä siit kyl sillo tul mittä hyvä.

Kui voi ollakki semne yhteisö, et joka kert ko tulen siit kokouksest, miätin tosissan et jos muuttaisin pois koko paikkakunnalt?
Vai ollek mul vaa liiallissi orotuksi?

Joka tapaukses olen ny tyällistän itten koko siks viireks viikkoks minkä lomautus kestä.

Nähti pikkuserkun kans kaupas. Harvon tavata eikä muuhal ko kaupas, vaik asutan samas pitäjäs.
Me olen samaikkässi, ja tiätenki ruvetti vertailema sairauksian. Siin vaa, jauhohylly viäres. Ja aikka kulus.
Kummallakki o samoi sukurasituksi, mut myäs iha omi krempoi. Heh, eikä kumpaka olla sairai, aika kippiöi vaa.
Jollan taval se virkist, en ymmär kui. Se ol surkeilematont nauramist sil, ete enä olla nuari, et naama rypisty, tukk harmantu ja jäseni kolotta. Vertaistuke parhamillas. Ei mittä surkuttelu ko hurtti huumori. Päätetti et treffata jatkos jossa muuhallaki ko hyllyte välis, siäl ei voi ihan kaikki vaivojas selittä.

Mulkkasin jookaohjelmani lopultas uusiks. Ole nimittäin jättän jookamise pikkuhilja vähemmäl, ko en pyst kaikki asanoit tekemä. En vaa taivu taik ei ol voima eikä näköjäs tulekka.
Mut ko olen mää, ni en tehny sit niitäkä, mihen pystyn. Olin valla verka. Eikä siin tiätenkä ol mittä järkki.

Nyy sain ittestän niimpali irti, et muakkasin koko ohjelman semseks, mink kykenen suarittama. Ai kon tek hyvä! Suasittelen muillekki vaivasil. Vaikkei tekis muut ko oijentais ittes ja henkittäis kunnol, ni siitäki o appu. Kivut nimittäin krymppävä ihmise kropan, ruppe istuma kasas ja kävälemä kumaras. Piäniki venyttely helpotta krampei ja liikkel lähtemine helpottu kans. Verenkiarto elpy ko saa vähänki heilutettu jäseniäs. Pelkkä irvistely ei riit.

Erinomast ystävänpäivä kaikil, nii ystävil ko tuttavillekki, rakkait unohtamat.

10 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Eipä olleet nuo sinun uutisesi sieltä parhaasta päästä. Sama pelko alkaa olla meidänkin perheessä. Isännän työmaa alkaa valmistua ja vielä ei kuulemma ole tiedossa mitään uutta.
Hyvää ystävänpäivää kuitenkin!

Unknown kirjoitti...

Voi harmi. Ei tollasset lomautukset mukavii oo, ellei oo oikee isopalkkanen. Kaipa sitä liitosta jotain liksaa saa, kunhan karenssi on ohi.
Mut hyvä et on tekemistä lomautuksen aikana.
Ja siihe jauhohyllykeskusteluun kyllä sanon tähän välii, et kyl ihminen on kaikist kaunein sillo, ku on oman ikäsesä näkönen eikä yritä mitää muuta.

Anonyymi kirjoitti...

Viismummoista toivottaa kans sulle Hyvää Ystävänpäivää. Jokos sait siemenet tilattua? Mulle tuli äskö ilmotus, jotta siemenet on jo postitettu. Tulloovatkii tällä viikola. Pieneks tuo tillaus omalta osalta jäi, mutta tyttären ja miniän kanssa hintaa yhteistilaukselle kyllä tulee. Tilasin niitä valkeita sormustin kukkiaki.

Piu kirjoitti...

Sari: niinpä, nämä on valitettavan yleisiä uutisia nykyisin.
Partapappa: ei meitä kyllä vanheneminen harmita, naurattaa vaan.
Viismummoista: en oo vieläkään tilannut. En oo saanu päätetyksi, kun kaikkea tekee mieli. Jos nyt edes jotakin sais tilattua. Valkoiset sormustinkukat on kyllä upeita.

Minz kirjoitti...

Voi että, tyän kans, mut toisaalt hyvä, et antaa mahrollisuure tehrä jottai muut välil - vaikkei sitä rahhaa siit sit nii tuliskaa. Paremp se touhuumine ku iha paikalles jäämine, kummiski.

Me tosa sisarusporukal (meit o neljä suht samaa ikäluakkaa) naureskelttii, et kuka muistaa ku me lapsin ain irvailtii, mite "vanhat" ain kävivä viarailuil kaik kremppas läpitte ja sit ol vähä niinko kilpailu, et kuka oikkee se kaikkeist kippiöin onkaa. Ny me ollaa itte iha samallaissii. =D Kaik vaivat käyrää läpitte ja tilannetiarotus joka asiast täytyy tiätty tehrä joka kerta ku treffataa. Mut silti iha hyväs henkes ja huumoril. Sitä se vaa elämä o.

Enerkkiaa lähettelen ja Ystävänpäivätoivotukset piänest punasest torpast meijä kaks- ja nelijalkaselt väelt!

Piu kirjoitti...

Kiitos Minz! Tänään taas katselin teidän kohdalla, näkyykö koirakaravaania jossain, muttei taaskaan. - Me huomattiin serkun kanssa sama ilmiö, ja muisteltiin, kuinka teini-iässä nelikymppiset tädit olivat ihan ikäloppuja.. heh.

vilukissi kirjoitti...

Vai sellaasia asioita ja tapahtumia, melkoosen kovia. Kyllähän sitä kotona viihtyys lomautettuna, jos olis kukkaro paksu. Töitä riittääs vaikka muille jakaa. Eikö olisikin kiva tehdä yhdessä töitä jonkin asian eteen (sulla sen lehden), jos porukka puhaltais samaan hiileen...mikä kumma siinä onkin, ku useen törmää siihen, että aina jollakin on naama vinos asiasta ku asiasta. Toivotan sulle mukavaa ystävänpäivän jälkeistä päivää ja palio jaksamista!

Piu kirjoitti...

Kiitos, samaa sulle! Ne vääränaamaset ihmiset on meille opiks, niinko peilinä. Niin mä yritän ajatella ja mietin, mitähän mun ny pitää oppia ko tämmöstä tulee eteen. Raskasta on ko kansakoulus kertotaulua muistelles...

Olga kirjoitti...

Tämmöttäs jälkikäteen hyvää ystävänpäivää ja myös tätä päivää, ystävä hyvä!

Se on outoa, että mitä pienempi kylä, sen vähemmin tapaa ystäviä ja juuri kaupassa sitten aina törmätään. Mukava kun edes siellä.

Mitä tulee vaikeisiin ja kuluttaviin työyhteisöihin, niin ne pitäisi suosiolla kiertää kaukaa. Ei ole järkeä, jos menettää enemmän kuin saa. Tsemppiä kuitenkin lomautus aikaan ja lehden tekoon!!!

Piu kirjoitti...

Kiitos Olga! Pitäis oppia huomaamaan hyvät asiat elämässään ja ohittaa nämä vastukset. Huoh.