keskiviikko 22. helmikuuta 2012

korppu ja rusina

Jos luulin erellispäivän olevan kippi, ni en mittän tiänny. Viime yän kuume nous yli neljänkymmene.
Yskitt nii, et luulin keuhkoputkete reppevä. Kahren tyyny varas sain torkuttu yskänpuuskate välis. Suu auk, nii et ain ko havahtusi, mun kiälen ol kuivan iha rusinaks. Olin varannu vesiklasi yäpöyräl ja aamuste huamasin et katt joi samast klasist, se ruaja ei viittin mennä tuppa juama.

Ei see täsä konkurssis kyl enä miltä tuntun, ko ei vaa katt sais lenssu :)

Johonkki aikka yäl tunsin ko kuume rupes nousema. Mul o semne viha-rakkaussuhre kuumeesse. Se nouse ain korkkiaks ja sillo mää pystyn oleman iha verka ja vaa kuulustelen ko se jyllä mun kropassan. Olis kiva tiättä, mist lapsuure traumast semne olle tullu. Mul o näättäk turvalline ja hyvä oll, ko olen kuumes. Saa ol sänkys peittote al eikä tarvitt hualehti yhtä mistä. Sattu siält ja täält, viluväristykse käyvä pisin kroppa ja o hiuka epätorelline olo, ja mikä tärkkeint, saa oll vaa. Joku muu hualehti kaikest.

Paitti etei se pir nykysi paikkas, ei munst kukka muu hualehri. Itteksen sairastan, mitä ny koirat ja katt on seuran.

Katt tykkä kans ko olen kuuma. See tule mun päällen makkama ja kehrä kovaste. Se o jollan tavall rauhottavaki, puhumattaka siit et se lämmittä. Sil et vaik mul onki kuumet, ni palelen aika taval koko ajan. Mun tule jostan syyst ain Saimi-täti miälen, ko katt tule mun jalkoihin taikk seljän taakse makkama. Täti pruukkas käärit mun peittoihi ain nuukaste, mun tul paremmi uni ko tunnus turvalliselt.

Aamust rupes sit kans nokk vuatama. Ole niistän jo pual paketti nestuukei märjäks ja koko aik saa pittä vaari, ettei katt varasta niit märkki papertolloi. Ne olis häne miälest kiva silput pisi lattioi.
Kaike niistämise takia mun nokkan on ko korppu. Täl menol see mene viäl rikk ja se on tuskallist. Yleensä mul ruppe viäl silmäkki vuatama, ko röörit mene tukko. Huraa.

Käven aamuste lääkäris ja määrätti pitämä sairasloma. Ja menemä sänkky sairastama. Nyy voissin sen tehräkki, vettä vällyt niska ja yrittä nukku. Ulkon sata ränttä oikke sakiast, vesi valu pisi akkuna. Onneks hakkasin eilä puit tarppeks, ei tarvit tänä menn.

Olissin käyny lääkärreissul kirjastos, mut se ei ollu auki nii aikasi. Mul ei ol lukemist eikä telkkaristaka tul mittä järjellist. Täyty otta joku vanh pakinakokoelma sänky viäre, et saa ajan kuluma. En muuto jaks kauatt maat, vaikk se kui kiva olis.

No nyt tul valitettu vähä liian kans.

4 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Ai että toi kielen rusinaks kuivuminen on sitte ällö tunne, mut kamalasti nauratti se, ettei kissa viitti mennä tuvan puolelle juomaa. Ei tietenkää, kun häntä palvellaan niin hyvin että makuukamariin tuodaan Hänelle vesiklasi.

Kamalan kovana on tauti suhu iskenny. Jos asuttas lähekkäin, tulisin sua kyl jelppaamaa. Tekisin ja kantasin puita, keittäsin vahvaa mustaviinimarjamehuu ja kävisin kaupast hakees sulle herkkuja.

Mut kaikest mukavin on huomata, et sä tykkäät katistas. Tulee hyvä tunne kun kissa on saannu hyvän kodin.

tiuku kirjoitti...

Onneksi sulla on toi katti kehräämässä myötätuntoa. Tauti on kurja seuralainen vaikka pysyisikin peiton alla. Jännä ilmiö tuo sinun kuumeen kokeminen.
Parempaa oloa ja hyviä lukuhetkiä.

Sari kirjoitti...

Pikaista paranemista!
Itse olin keuhkokuumeen vuoksi lähes taukoamatta 39 asteen kuumeessa viikon verran ja oloni oli aivan järkyttävä. Joka paikkaan sattui ja oli paha olla. Niin kovassa kuumeessa olin ollut viimeksi 16-vuotiaana ja vain hetkellisesti, joten en muistanutkaan miten kauhea on kova kuume.

vilukissi kirjoitti...

Voi sua. sait sitten ison pipin. Tiedän, mitä se on...sairastin itse yli viikon. En tiedä lohduttaako sua, mutta sä selviät siitä! Kuitenkin. Voimahaleja!