vihroinki hiljast

Joulu men menojas ja oli mukava. Poja oliva aatton syämäs, joulpäivän viätin mummu sänkys lahjakirjan ja suklan kans ja tapaninpäivän kävi pojanpoik vanhempines. Tosin meil ol menny sähköt jo aamuyäst ja oliva pois kokonaise vuarokautte, nii et heijä viarailus jäi hiuka tynkäks.

Istusi sit maananta ehtost kynttilä valos lukemas, ko Kasvattaja tul hakema koiranpenikoi. Taskulampu valos pakatti heijät laatikko ja he läksivä, Sohvi jäi kotti.

Sohvi ja katti ei tullu oikke toime niinkaua ko pennu oliva tääl. Sohvi pualust penikoitas eikä antan katin tulla tuppa lainka. Katt onki nyssit nukkun mun sänky jalkopääs nämä yät, nii et periaatteist o luavuttu. Huoh.

Ko pennu läksivä ni Sohvi rentoutus, nukus kon tukki mont tuntti ja on nyy ruven hyväksymä katinki. Katt o rohkastun ja touhu jo aika taval, ei kumminka iha niin ko viime viikol. Ko hän huama et hän voi läväst Sohvit päi näkkö ja pääse kiippemä koira ulottumattomi, ni meil alka taas normaali arki.

Myrsky ei tehny muit tuhoi meil ko vääns pikkula ove viuluskaiseks, nii et sitä on vaikki saar kii. Puut on pystys ja kaik paika ehjän. Mut luulin kyl eilä ehtost, ko olin saunas, et koko rakennus lähte tuule mukan. Lehres sanotti, et eilä ei ollu niin kova tuul ko maananta, mut se vissi sit soves tähän peremmi, ko tunnus pali hurjemmalt.

Nyy on nii hiljast ja kaunist, aurink nouse kirkkal taival ja on niinko ei olis ikä mittä myrsky ollukka.

Koirat o ulkon ja rähisevä. Ollek naapurin kissa taas kulkeil. Närhi o rohkia ja hyppele trekoolin pualel, hänel o vissi nälkä. Mul ei ol viäläkä lintulauta varustettun. Jos ny tule pakkassi taik lunt, ni sit laitan.

Siin se jälles oli, joulu. Nämä viimäse päivä menevä äkki ja ens viikol eletänki jo vuatt 2012.