Tehti eilä keskimmäise pojan kans pihasiivo, ko on kerra lava pihal. Saatti koko lava täyttö ryänä, se ol jälles lissäntyn ittekses ko en ollu vahtinu.
Katol on pressut ko luvatti saret, mitä ei ol kylläkä tullu. Ainaka viäl.
Lava on ihan täys, vaik ensiks ajattelin, etei sin pali mittän pistettävä olis.
Pressu roikkuva akkuna eres ja paukkuva tuules. Nurmikko ei ol leikattu enkä tiär kosk leikatanka.
Siit hualimat leimukukat yrittävä keventtä tunnelma. Näit o seittemä eri färi punast, täsä näky kolm. Ja ukohattu joukos.
Pari färi lissä. Erot on piäni mut selvi ko luannos näke, kuvas ei niinkä.
Kattoremppa tule kalliks. Mun vaival vaalima humalaporttin men kanivinoks. Samal tuhoutus yks köynnösruusu, mink olin kans juur saanu uskoma, et hän viihty paikasas. Toivota nyy et heil riittä into kasvamisse viäl ens suvenakki.
Täsä o tuho aiheuttaja. Ko yks miäs siirtä tommost telinet, se ei ain men sinne mihen pitäis. Kaik mikä on tiäl mene nurin ja poikki. Syreenist veretti moottorsahal pualet pois et ylipäätäs mahrutti tuaho seinäviäre. Huoh.
Rahallist arvo täl tyäl en uskall eres ajatel, mul on koko aika semne olo etei mikkä kustannusarvio enä pirä paikkatas. Mut pääasi on, et katost tule hyvä.
Meil men pojan kans eilä yli kolm tuntti siin siivousurakas. Sauna mentti puale yän tiätämis ja sit kaarutti kumpaki peti. Aamuste en meinan pääst ylös sängyst ja koko päivä olen kulken kepin kans, ko muns ei ol tervet paikka. Poik vähä moites ko näk kui huanos kunnos olen. Mut mitä siit, piha o ny siivottu kumminki.
Eka Vekara käve kans näyttämäs uutt autoas. Oliki ostan komian pelin. Mee kolmisi sit potkitti renkkai ja puheltti miäsmäissi autoasioi niinko sillon kuulu, ko jollan o uus ajopeli. Sit poja läksivä kotti ja mää istusi keinutuali toipuma. Oli onnelline olo ko kaik mukula on nyy käyny munt kattomas viiko sisäl. En muist kosk olis semmost viimeks tapattun.
Saunas ol eiläse kylpemise jäljilt viäl tarppeks vet ja puit et pääsen tänänki sauna. Siäl parane taas hiuka lissä. Huame on sit taas uus päiv.
10 kommenttia:
Sitä ain rempates pakkaa sattumaa ja tapahtumaa, tuttu juttu! Pääasia tosiaa, et saa katon sillee kunttoo, ettei tartte pelät jatkon kannalt, syksyn satteet ja talven lumem paino ku o taas erespäi kummiski.
Sauna o hyvä lihaste lämmittäjä ja pehmittäjä. Tais sullaki jäär se alku- ja loppuverryyttely poijes - niinku meil ain, ku jottai ykskas ruvetaa puuhaamaa.
Nauratti toi Eka Vekaran uus auto, ku meijä Eka Vekara ON auto. =)
Heh, ko ei vaa kukka kerrois meijä esikoisel, et mää sitä Eka Vekaraks sanon :) Se on säserä miäs... Juu, ei kerjetty verryttelemä ja oli niin painavi ryji. Saunast on appu, ko särkylääkket yksistäs ei auta.
On siin katos puuhaa ja kalliikski se tulee ku joutuu tarvikkeitte lisäks työmiehille maksaan. Koita tinkii ny ainaki vähä.
Kaunist on sun pihassas.
Joo, kyllä tässä menee omat ja varastetut eikä tinkimään kehtaa ruveta, kun kerjäämällä sain kaverit tulemaan.
Tuo remonttihomma on kyllä raskasta. Meillä on miehellä loppuolevat nivelet ja fibromyalgia, joten arvaat missä kunnossa hän on kiipeiltyään viikonlopun katolla. Vaikka totesi kyllä eilen rippijuhlareissun jälkeen, että se istuminen on paljon raskaampaa, kuin liikkuminen.
Olen samaa mieltä että pitkään istuminen on tuskallisempaa. Sopivasti kumpaakin on parempi. Artroosi on jo yksistään ikävä vaiva, fibro siihen lisäksi on varmasti raskasta. Miehesi on sisukas kun kiipeilee kivuista huolimatta.
Ihana ikkunakin oven yläpuolella! Sulta kysytään nyt pitkää pinnaa noiden remppamiesten ja katon kanssa. Kyllä ne ruusut ja muut taas ymmärtää ja muistaa ensi kesänä, mitä niille on sanottu kasvamisesta! On sulla kyllä paljon virtaa viedä kaikki läpi, siis rempat. Mutta ihana paikka sulla kertakaikkiaan on!!
Voi kun tietäisit. Sormipattereilla mennään. Mut paikka on kyllä rakas ja sen eteen on yritettävä, viimeiseen asti.
Hienoa! Katto valmistuu ennen syksysateita. Kyllä on tuo sinun pihapiiri niin ihastuttava, erityisesti nuo leimukukat ilahduttavat. Niitä kun ei oikein enää pihoissa näy. Lapsuudesta muistan, että joka torpan pihassa oli näyttävät moniväriset leimukukkapenkit.
Kiitos! Ne on tosiaan sellaisia vanhoja perennoja, joita mummut vaalivat tuvan seinustoilla. Ovat aina olleet mieluisia ja nyt on montaa eri väriä.
Lähetä kommentti