maanantai 11. heinäkuuta 2011

tytisevä ehto

Taas o selvitty henkis yhrest koitoksest. Heräsi aamuneljält sihe, et pää ol kippi. Olin siihenki saakk nukkun huanoste, enkä tiätenkä saanu enä unt uurelles. Joskus pääsärky mene siu jos saa nukutuks.

Mut ei ny. Kiäresi ja pyäresi hikisis lakanis ja lopultas mul ol mikreeni hyväs vauhris. Otin troppi ja jaakasin koirat pois kamarist, sil et en kest niitten kuarssamist mikreenikohtaukse aikan. Taik mittä muutaka äänt sen pualest.

Seittemä ajois käve oksentamas, pää ei haljennu vaik melkken toivosi nii. Kahreksa aikka otin uure tropin. Yhreksält sain soitetuks töihi, etten kykene nousema sänkyst ja sen jälkke vajosi taas fällyihi.

Johonki aikka aamupäiväl käven päästämäs koirat kartanol, mut päänpolle ei vaa hellittän. Joskus myähemi töist soitetti, et voisink tehrä vähä töit. Soittiva uurelles neljän mais ja sit mul oliki jo see verra paremp olo, et voisin tehrä pari tilaust.

Sen jälkke istusi tuvan pöyrä viäres, join kaffet ja söin kaks muna, mik ol jääny eiläsest. Nekki meinasiva tul viäl ylös ja tunnus et särky alka jälles. Lopultas kuure mais rupes tuntuma et se on tält kerralt ohi.

Viäläki olo on ko mummu alatoopil, tärisevä ja huajuva. Olissin saunan tarppes mut en jaks ruvet lämmittämä. Käyn pesul vaa ja konttan takasi lakanitte väli.

Täyty ol kiitolline, et mul on noin kiltit koirat. Ne jourusiva olema omis oloissas koko päivä, kahrestas ulkon taik tuvas eikä ne eres haukkun paljott. Oliva ilossi ko viimä saivat ruakka ja taputuksi.

Harmitta ko mikreen vei taas kokonaisen päivä mun elämästän. Niinko en olis jo tarppeks mont päivä uhrannu sillekki, nuarempan näit kohtauksi ol usse. Nykysi enä onneks vaa harvo. Eikä näin pahoi.

5 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Voi jestas! Ei kuulosta hääviltä olotilalta ei. Mulla on ystävä, jolla oli nuorempana (antoi vanhemmiten periksi) usein ankaria migreenikohtauksia, istui pytyllä ja pää nojasi lavuaariin, helppo oli toimitella kaikki poispyrkivä. Mitä kummaa päänupis silloin tapahtuu, ku tommosta kipua on??? On se pirunmoinen sairaus. Niin ja se vie tosiaan kesäpäiviäkin tosta vaan mennessään (toki niitä muitakin päiviä). Olikohan sulla otsalla yhtään kylmääkäärettä?

jerikonruusu kirjoitti...

Kamala vaiva on migreeni. Äiti poti sitä joskus, ja se oli hirveää katsottavaa vierestä. Monta kertaa pelättiin jättää yksin kotiin, kun piti aamulla lähteä kouluun. Äidillä oli vielä vähän huono tapa siirtää lääkkeen ottoa. Kuvitteli kohtauksen menevän ohi. Sitten kun se alkoi, lääkkeet tulivat saman tien ylös.
Toivottavasti tänään on jo sinulla hyvä päivä.

Piu kirjoitti...

Vilukissi: Pahimmat kohtaukset jättää arven aivoihin, mulla löyty magneettikuvauksessa niitä kaks.. tää ei ollut sentään niin paha. Mulle ei ole apua kylmästä kääreestä, pimeetä ja hiljaista pitää olla.
Jerikonruusu: Lääke pitäis kyllä ottaa aina ihan heti, mutta joskus vaan toivoo, ettei se tällä kertaa oliskaan migreeni. Yleensä on. Tänään on jo hyvä, joskin vähän epätodellinen olo.

tiuku kirjoitti...

Jännästi ne koirat aistivat, jos omistajalla on paha olla. Auttaisivat varmasti, jos osaisivat. Kurja juttu tuo migreeni. Sen kanssa taistellessa melkein aina jää toiseksi ja pillerit vetävät olon ihan tokkuraiseksi. Pikaista parempaa oloa.

Minz kirjoitti...

Voi ei! Migreeni on kyllä jotain ihan vihoviimeistä! Ja vaikuttaa monta päivää, vaikka varsinainen kipu lähtisikin. Toivottavasti on jo menneen talven lumia.

Mulla muutaman kerran vuodessa iskee - ja silloin on myös muutaman päivän keskittymiset poissa. Ei tule töistä yhtään mitään. Ja lemmikit kyllä jotenkin vaistoavat sen. Toiset tulevat normaalia enemmän liki, kuin voimia antamaan, ja toiset pysyvät sivussa antaen tilaa.

Kun olo on heikko ja hajut/maut voimistuvat, ei tule syötyäkään normaalisti. Pää tuntuu kolme kertaa normaalia suuremmalta ja painavammalta. Ja lääke on tosiaan otettava heti, ennen kivun alkamista, näköhäiriöiden tullen, muuten ei enää auta. Yh, ei kiva! Tämän takia en liiku missään, ettei minulla olisi lääkkeet mukana - varmuuden vuoksi.

Voimia!