Pari viimeistä viikkoa on ollut täyteen buukattuna kaikenlaisia menoja. Olen lupautunut sinne ja tänne, niinkuin olisin joku duracell-pupu tai muu merkittävä vaikuttajapersoona. Heh.
Itse olen lupautunut ja halunnut tehdä kaikkea, siinä ei ole valittamista. Ja kotona työskentelevälle on hyväksi lähteä vapaa-ajalla katsomaan ihmisiä. Enemmänkin pitäisi liikkua ja seurustella.
Nyt on vain ollut vähän turhan hektistä nämä lähiviikot. Takkupää ei enää viitsi tulla ollenkaan, kun joutuu olemaan itsekseen täällä lämmittämässä saunaa siksi kun tulen. Mielelläni järjestäisin yhteistä aikaa ja jäisin kotiin niinä iltoina kun hän on täällä. En vain koskaan tiedä, milloin hän tulee. Joutuisin istumaan kotona kädet ristissä odottamassa, enimmän aikaa yksin. Pattitilanne.
"Suhdetta" voisi luonnehtia hyvällä syyllä epävarmaksi, kun toinen on niin vähäpuheinenkin, etten varmaan huomaisi kuukauteen, vaikka hän olisi jättänyt minut. Tai vaan suuttunut.
Mutta tänään siis elän itselleni. On tulossa aurinkoinen päivä, koirat ovat iloisia kun olen kotona ja houkuttelevat minua ulos. Sohvi tuli torstaina kotiin ja on aikuistunut kovasti.
Koska en ole ehtinyt soitella siivousfirmoihin saadakseni apua, yritän tänään vähän perata huushollia. Vien matot pois, sillä kyynärsauvat ja matot eivät ole hyvä yhdistelmä. Kapuan lakalle ja vien talvihapenet säilöön, tuon keväisempää puettavaa alas ja silleen. Tyhjennän taas huussin ja lämmitän saunan. Vakioiloja..
Kirjoitan runoja. Huomenna on taas kirjoituskurssi, joten on pakko. En tiedä, miksi runojen kirjoittaminen/näyttäminen toisille on niin paljon vaikeampaa kuin muun tekstin. Runonkirjoittaja rohkaisi kiltisti ja se vähän helpotti. Kirjoituskurssi vie välillä harhateille tuon kynäilyn tarkoituksen. Siellä tulee tunne, että kirjoittamani on tarkoitettu muiden luettavaksi, vaikka aikaisemmin olen kirjoittanut vain itselleni ja itseni vuoksi. Kirjoittamisen vuoksi.
Asia korjaantunee kunhan kurssi jää kesätauolle.
Sisko lukee mun blogia, se tunnusti eilen. Hei vaan sisko! Laitan sulle ruusunkuvan tuonne alareunaan.
Ihmemies kävi eilen kysymässä neuvoa omenapuiden leikkaamiseen. Opastin ja annoin paksun kirjan mukaan. Heh, aviossa ollessa se aina huusi kuin sumutuuppari, jos leikkelin puita tai pensaita. Ei olisi saanut koskeakaan saksilla. Uusi rouva, uudet tuulet:)
Viikon päästä alkaa aamukampa olla harva. Käännetään se nyt näin päin: vielä viikko aikaa elää täysillä, sitten on tiedossa vähän lepolomaa ja sen jälkeen uusi vaihe elämässä. Kuulostaa heti mukavammalta.
Täss' on sulle, sisko. Rosa Robusta, kuvattu jonakin aamuna heinäkuussa. Tykkäisit varmasti.
4 kommenttia:
Onpa siinä monta ongelmaa selvitettävänä leikkauksen jälkeen. Se kuntoutuminen on niin tärkeä juttu leikkauksen onnistumiseksi. Aikoinaan sain kokemusta, kun mies sai uuden keinonivelen lonkkaansa. Uskon, että kaikki menee hyvin ja pääset jatkamaan "rakennusurakkaasi". Tsemppiä!!
Kiitos! Mulla on välillä ollut usko koetuksella, mutta kyllä minäkin olen nyt sillä mielellä, että vielä istutan ruusuja pitkän rivin.
kapuat lakalle...siis vintille! Olipas erikoinen sana, toinen täällä päin on kokki -sana, joka tarkoittaa vinttiä. Avaa kauppaan tilikin, sekin helpottaa, vaikka kaupasta tuotaiskin tavaraa, niin ei tarvi kukkaro kädessä odotella, ja hätätapauksessa ystävätkin voivat käydä sulle kaupassa. Hanki jo jokin väline, millä saat tavaroita lattialta ylös tai/ja sukkia jalkaasi ja wc-pytyn korottaja!
Haa, kävin tänään hakemassa krykät, tarttumapihdit ja sukanvetolaitteen. Hyvin arvasit! Kotipalvelu lupasi avittaa tarvittaessa ja olen vähän miettinyt muutamia käytännön järjestelyitä. Kyllä tämä tästä..
Lähetä kommentti