torstai 22. huhtikuuta 2010

makkia elämä

Mul on yks keväne pahe (ainaki): tippaleevät. Se o semne lapsuure trauma, ko sillo en ikän saan tippaleippä. Äit ei ostan eikä tehny, ja täti ol ain töis Vappun. Eikä sillo myytty tippaleippi pääsiäisest alkkate, niinko nykysi.

Tavalisest hillitten itten mestarilliseste ja ostan yhren paketin juur vapuks. Simast en välit, juan mialumi kuahuviini taikk siideri. Jos olen ostan kaks tippaleippä, syän toise vapuaattoehtoste ja toise vapunpäivän. Ulkon, jos mahrollist.

No, tänä vuann en saa tippaleippä vappun, en usk et sairalas semssi tarjota. Sen tähre olenkin ottan förskotti ja syän jo kaks paketti. Taikk yhren jaoin Takkupään kans, ko hän ei tykk tippaleevist lainka, mitä ei kyl huamannu...
Hyvä tippaleipä o semne, et siin o selväste ja ilmavaste erotettavi taikinmaroi ja kohtullisest tomusokeri pääl. Semmost yhtenäist klöntti en rupp rouskuttama lainka, se täyty voira irrotell pätkiks syämist varte. Kamalan sotkust eikä oikke minkä makust, mut täsä ei olekka järjell tekko.

Eilä ostin sen toisen paketi, ja kottitulles avasin sen koht. Luin samal kirja ja huamamattan olin murustellu ne suuhun kaik. Pöyt ol tomusokeris ja murusis, ja koirat nualeskeliva lattia pöörä all.
Huamasin et siin toosas oli viäl aikatavall mureni jälill siäl tomusokeri joukos. En ol lainka ahne, mut nuuka kyl, ja nii kallisti varovaiseste toosan kulmast mureni suuhun.
Voi jessus, ne läksivä liikkel vähä äkki, ja tuliva kyl suuhu mut samal myäs nokan pääl, silmklasette pääl ja rinnuksil. Peljästysi hiuka, verin henkke ja sain viäl nokkan täytte sokeri. Kas näi äkkin niäleskelmä, ko tunnus et tule aivastus peräs. Koira oliva täsä vaihes jo älynny et jotta kiva o tapattumaisillas ja hyppesivät mun konteisan.
Olin sentäs kerjenn laittama silmän kii, ko sokeri rupes rapisena klyyvaril, nii et silmä säästysivä, mut ko kurkistin peili, ni koko naamavärkk oli valkone ripsi myäre.

Pakkas nauruttamanki, mut toisaltas kiukuttiki. Yriti nualla sitä kuarrutust mut ei mun kiälen mihenkkä ylettän, ja oli pakko ruvet viruttama naamatas. Viäl ehtoste saunas maistus hiki makkialt, enkä ol varma, onk viäläkä kaik lähten.

Mut meinan viäl yhren paketin osta, ko kaupas käyn.

4 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Osta pois vaan ja vaikka pakkaseenkin odottamaan kotiinpaluutasi! Itse en saa tippaleipiä, en ole löytänyt yksiäkään glut.tippaleipiä, en ainakaan hyviä, huokaus.

Piu kirjoitti...

No voi, sulla on keliakia. Mulla on gluteenittomia pikkuleipiä ja keksejä aina kaapissa ystävää varten, mutta eipä tosiaan ole näkynyt tippaleipiä kaupassa. Hänelle täytyy vielä olla luontaisesti gluteenittomia, eli tuskin semmoisia tippiksiä löytyykään. Sun pitää nauttia pelkkää kuohuviiniä vaan:(

Tiuku kirjoitti...

Olipa hauskaa tilannekomiikkaa. Piti itsekin mennä kauppaan ostamaan tippaleipiä, mutta meidän kaupassa oli vain niitä klimppejä. Joka tapauksessa toivotan onnistunutta sairaalareissua ja sen jälkeistä kuntoutumista. Reipasta mieltä vaan mukaan.

Piu kirjoitti...

Kiitos! Tulee pakostakin viikon blogitauko, kun en viitsi raahata konetta mukaan.