Olen täällä toipilaana ja yksin kotona. Onnistuin bongaamaan jostain oikein kunnon vanhanaikaisen flunssan. Kuumetta riittää ja nenä vuotaa. Eilen oli pahin päivä, särki hampaitakin. Oli pakko turvautua parasetamoliin, joka auttoikin särkyyn mutta ei alentanut kuumetta. Mullahan on ohje, että jos on kuumetta riittävästi ja sen lisäksi yskittää, pitäisi ottaa yhteys terveyskeskukseen. No, en ottanut. Voi tietysti olla, että joudun vielä sen tekemään.
Nyt kuume on hellittämässä mutta selkäni on aivan jumissa parin päivän makailun jälkeen.
En millään opi, ettei puhettani enää ymmärrä kukaan. Pitää tosissaan keskittyä olemaan hiljaa, vaikka tiepuolessa näkyisi mitä ihmeellistä. Meillä oli tulla Takkupään kanssa riita, kun yritin kertoa, että kaupunki ei ole hävittänyt kurtturuusua liikenteenjakajasta ja osoitin vielä kädelläni puskia. Takkupään ei ymmärtänyt ja luuli että halusin ajettavan vanhan tien kautta. Oli tulla ensin kolari ja sitten riita.
Yritän pitää puhelinta mukana että saan asiani selväksi.
Papereissani lukee, että sairauteni nopeasti etenevää laatua. Olen mielessäni ajatellut, että huihai, minähän kävelenkin vielä ihan hyvin. No just, pitäisi aina varmistaa, että molemmat puhuvat samasta asiasta. Ihan tämän viimeisen viikon aikana olen alkanut sylkeä rinnuksilleni.
En siis tahallisesti sylje, vaan kaikki nesteet ja löysempi ruoka karkaa suustani, valuu pitkin leukaa ja päätyy paidalleni. Kiukuttaa, sillä olen aina ollut tarkka siitä, että vaatteeni ovat puhtaat. Sukulaiset naureskelevat usein, että opin kävelemään todella nopeasti, kun kontatessa likaantuvat kädet ja polvet.
Paitsi, että se on epäsiistiä, se myös rajoittaa entisestään sosiaalista elämääni. Olin ajatellut, että kävisimme laivaristeilyllä ja tekisimme päivämatkoja ympäristön kohteisiin. Nyt en enää lähde semmoisille reissuille. Eniten surettaa se, etten voi osallistua kummitytön häihin elokuun lopulla.
Sairaus etenee siis nopeasti, vaikkei sillä tavalla kuin luulin.
Kerttu oli juhannuksena kylässä ja ajelin molemmat koirat lähes kaljuksi. Olivat molemmat iloisia, kun raskas turkki on poissa, vaikka kuvassa ovatkin vähän nuivan näköisiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti