Kesä kynnyksellä

 

Olin jälleen luopumassa blogin kirjoittamisesta, mutta ehkä sittenkin jatkan kuulumisten kertomista silloin tällöin. 

Tilanne on nyt sellainen, että olen edelleenkin muuten kunnossa, vain puhuminen ja syöminen on vaikeaa. Lisäksi hengitykseni on alkanut heikentyä ja herään usein aamulla päänsärkyyn. Olen myös tavattoman kömpelö, vaikka pystynkin liikkumaan vaivattomasti. 

Palliatiivinen kotisairaala kävi maanantaina (lääkäri ja hoitaja) ja minulle tehtiin Elämän loppuvaiheen suunnitelma. Tarkoittaa sitä, että käytiin läpi toimenpiteet, mitä voidaan ja/tai haluan tehtävän sairauden edetessä. 

Lähiajan toimenpide on PEG-letkun laitto. Sen kautta voin saada ravintoliuosta suoraan mahalaukkuun eikä tarvitse pelätä että tukehtuu ruokaan. Vielä pystyn syömään, mutta ruokintaletkua laitettaessa pitäisi pystyä olemaan selinmakuulla puoli tuntia ilman nukutusta ja se alkaa olla jo hankalaa. Arveluttaa myös, pystynkö nielemään tähystysletkun ja makaamaan sitten yökkimättä tarvittavan ajan. 

Ei elämä tästä enää paremmaksi muutu, siksi yritän nauttia joka hetkestä. Takkupää jäi pois töistä toukokuun alussa jotta voimme olla yhdessä vielä nämä muutamat kuukaudet jotka voin asua kotona. Tuntui heti turvallisemmalta kun kotona on joku, johon voi luottaa. Elämme aivan tavallista eläkeläisen arkea ja se riittää. En kaipaa mitään ekstraa eikä minulla ole mitään bucket-listaa. 

Perikunta on ottanut asian hyvin. Kaikki kolme oli mukana Tyksissä kokouksessa, jossa oli mukana kaikki hoitoon osallistuvat ammattilaiset, eli monenlaiset terapeutit sekä lääkäri. Mitään epäselvyyttä sairauden suhteen ei enää ole. 

Olen aloittanut vähitellen tekemään kuolinsiivousta. Karsin vaatekaappia reilusti ja luovuin jo aiemmin kaikista askartelutarvikkeista. Maalaustarvikkeet ovat vielä jäljellä ja yritän neuloa vielä muutaman villapaidan pojille. 

Olemme Takkupään kanssa käyneet tekemässä puutarhatöitä Keskimmäisen pihalla ja Takkupään kotona. Lähinnä se menee niin, että minä komennan ja Takkupään tekee. Nautin kovasti kun saan olla puutarhassa, vaikka hengästyn ja väsyn pelkästä mukana olosta. 

Kaikenkaikkiaan elämäni on hyvää.