Meille tuli siis kuitenkin vauva (se siitä EI-opettelusta..).
Tässä vielä ihan nimetön Kakkiainen.
On ehditty jo vähän sairastaakin, ja silloin pientä vain nukutti kovasti.
Lääkitys muutti tilanteen nopeasti, eikä sen jälkeen ei olekaan ollut rauhallista hetkeä. Ikean rotta on sopivan kokoinen kurmotettavaksi.
Sittemmin tulokas on saanut nimen: hän on Kerttu.
Koti on mullin mallin kuin ainakin vauvaperheessä, leluja pitkin lattiaa ja likaisia tassunjälkiä myös. Koko ajan joutuu vahtimaan ja kulkemaan pennun perässä, kun joka paikkaan sen pitää yrittää päästä ja kaikkea vähän pureskella. Onneksi ipana on oppivainen ja toistaiseksi ollaan selvitty ilman suurempia riitoja. Mutta sen verran sillä on omaa tahtoa, että odotettavissa on jokunen taisto.
Sohville on Kertusta paljon iloa jos kohta riesaakin. Nyt pääsee useammin ulos, joskin lyhyemmille lenkeille ja hitaammalla tahdilla. Myös leikkimisen riemut on muistuneet, Sohvi lakkasi kirkolle muuton jälkeen leikkimästä kokonaan, mutta nyt se leikkii silloinkin, kun Kerttu on päikkäreillä.
Toisaalta penikka roikkuu lähes koko ajan Sohvin poskivilloissa tai korvissa. Välillä Sohvin on rähistävä kunnolla, että saa olla rauhassa.
1 kommentti:
Ihana pieni Kerttu! Taitaa olla kokoa tullut jo reilusti lisää. Meillä ei tuosta pentuajasta ole mitään kokemusta, kun Eka oli 1½-vuotias meille tullessaan. Ehkä Ekan jälkeen voisi joskus harkita pennunkin ottamista....näyttävät niin ihanilta.
Lähetä kommentti