helmikuinen viikonloppu

Pitkältä tuntunut työviikko sisälsi runsaasti kokouksia.

Viimeinen  oli torstaina Noormarkussa.

Perjantai-ilta meni toipuessa, kävin pikaisesti kirjastossa ja sitten vain lueskelin.

Lauantaina kävin Walon talolla hieman maalaamassa ja ennenkaikkea kahvittelemassa.

 Kuvien taso on surkea. Keittiö on talon varjoisin huone ja päivä oli pilvinen.

 Sähkö- ja putkityöt ovat kesken, asennukset sovitetaan maalaamisen lomaan.

 Aluksi melko imelältä näyttänyt vaalea sininen onkin onnistunut valinta.

 Ovipaneelissa on koemaalaus, joka myös on hyvä. Talon kaikki ovet maalataan samanlaisiksi.Myös katot ja lattiat ovat samanväriset joka huoneessa. Kaikenkaikkiaan väriskaala on niukka ja harmoninen.

 Puuhella eli Reiska on vielä maalaamatta, mutta huuva ja kaakelit on jo kunnostettu. Tuo kamarin ovenkarmi on vielä melko hiiltynyt, se vaatii varovaista raaputusta ennenkuin sitä voi maalata. On jäänyt tekemättä ennen tapetointia.

Kamarin pönttöuuni on työlistalla ja odottaa maalaamista. Tuolirivi monelta vuosikymmeneltä ja tärkeä kassi: talkookahvit. Niitä juodessa laitetaan omat ja puolen kylän asiat järjestykseen :)

Koska Sohvi ei päässyt tälläkään kertaa mukaan, piti kotiin tultua lähteä lenkille.

 Tehdäänkö pitkä lenkki?

 Yöllä oli satanut lunta.

 Suuria tassunjälkiä piti haistella nuukasti.

 Lumi koristaa kuusiaidat kauniisti.

 Lenkin varrella on monenlaista aitaa, tässä rytmikäs lauta-aita.

 Pullea kuusiaita, jonka takana asuvat bassetit Topi ja Terttu.

 Ja lopulta hajanainen kataja- ja tuijarivistö sekä kuusennäreitä aurauskeppeinä. Tuossa tuntuu aina voimakas tervan tuoksu, jokin rakennuksen osa (ovet?) on tervattu.

Tänään olimme kahdella pitkällä lenkillä, mutta molemmilla kerroilla kuvausväline jäi kotiin. On ollut aurinkoinen, rentouttava ja suorastaan nautinnollinen päivä. Odotan hyvällä mielin tulevaa viikkoa.