Tämä koko päivä on mennyt harakoille. En ole juuri muuta tehnyt kuin lukenut lehden ja katsellut yhden elokuvan.
Joinakin päivinä ei vaan onnistu. Ulkona sataa märkää lunta, jota pitäisi kohta lähteä siirtelemään sivulle. Ei jaksaisi, joten antanen sen olla rauhassa vielä hetken.
Olen muun tuhraamisen ohella tehnyt puutarhahankintoja. Siis tilannut siemeniä kesää varten. Joo'o. Uskon siis kesän vielä joskus tulevan, vaikka ulkona ei siltä näytäkään.
Ja jos olette ajatelleet, että täällä blogissa on niin hiljaista koska sahailen hulluna konesahallani, niin sallikaa minun tunnustaa, että näin ei suinkaan ole tapahtunut. Ei ole onnistunut sekään. Mutta kohta, kohta...
Sohvi paksuuntuu hitaanlaisesti, eli uusia karvanaamoja on tulossa vain vähän. Yksi, ehkä kaksi. Sohvi ei ole vielä moksiskaan raskaudestaan, vaan kipittää umpihangessakin kuin tyhjää vaan. Ellei maitobaarissa olisi niin täyttä, luulisin koko tiineyttä harhaksi. Viikon päästä viimeistään tiedetään, kuinka kävi.
Teenpä tässä vielä yhden tunnustuksen: mulla on tapana antaa tyhjät jäätelö-, jogurtti- ja muut purkit koirille nuoltavaksi. Josta seuraa se, että puhtaaksinuoltuja kippoja löytyy yllättävistä paikoista, piironkien alta ja nurkista. Paikoista, joista niitä ei enää saa pois. Tai koira ei saa. Minä kyllä saan, kunhan tulen sen tehneeksi. En kovin usein.
Katti pirulainen on taas kunnostautunut: oli pureskellut mun sukankutimestani langan poikki, vielä useammasta kohdasta. Ja tänä aamuna olen viettänyt ensimmäiset viisitoista minuuttia kirvottelemalla villalankaa tuolinjaloista. Ne oli kaikki sidottu yhteen pöydän kanssa, ikäänkuin olisivat pyrkineet karkuun tai jotain. Huoh.
Eilen illalla olin iltamissa kirkonkylällä. Pelimannien metsäradio-iltamat pidettiin opistotalolla, ja kulttuuriseura järjesti puffetin. Tuottoakin saatin, ainakin parin maalipurkin verran.
Nyt on kyllä niin, että sytytän uuneihin tulet ja lämmittelen vähän torppaa ja siinä sivussa itseäni. Jospa sitten tulisi edes ne pakollisimmat askareet tehdyksi ja pääsisi tästä epämukavasta virattomuuden tunteesta.
Sillä onhan nyt ihan perhanaa, ettei osaa nauttia joutilaasta lepopäivästä(kään)
Ja kuvat, ne on otettu muinaiselta kävelyltä Nohtuvassa. Silloin paistoi aurinko, joka on eräs harvoin nähty taivaankappale.
6 kommenttia:
Ai, oliks tänää laskiainen...
Mä en oo noussu sohvalt ku senverra, et oon käynny syömäs ja aina välil tupakilla.
Meillä on sukkalangat aina laitettava kaappiin, muuten käy samanlailla kun sulla.
On se mukavaa et elukat järkkää sulle ohjelmaa. Tietty niitten tarttee kaikki purkit nuolla puhtaiks, hö ja puhtaitahan ne siel piironkin alla on, ei ala haiseen. :)
Joillakin on koita (jotka syövät langat), toisilla kissa. Meiltä löytyy molempia. Koiranpennut ja kevät. Siinä pari asiaa, joita ilman elämästä puuttuisi paljon :)
Meillä kolmella taitaa vinksottaa päästä samalla lailla :)
Hauskaa, ei tartte yksin olla omituinen. :)
On sulla hauskoja noi elukat!
Olipa koska tahansa otettu noi kuvat, niin toivat ihanasti kevätauringon esiin.
Tänään paistoi täällä aurinko vajaan 5 minuuttiaäsken. Piti oikein mennä ulkorapulle katsomaan. Sitten se hävisi taas harmaaseen pilveen;(
Hyvää viikon jatkoa!
Juu, lunta riittää ja lisää taitaa olla luvassa. Kyllä meilläkin annettiin jäätelöpaketin paperit Ekalle ja hyvää tuntui olevan. Täytyy sitä pienenkin herkkuja saada.
Lähetä kommentti