keskiviikko 20. helmikuuta 2013

hajanaisia merkintöjä

Olemme aloittaneet tämänvuotiset kunnostustyöt Walon talolla. Syksyllä oli ajatuksena, että saadaan ainakin osaan rakennusta sellainen peruslämpö, jonka turvin voidaan jatkaa töitä talvella. No, vuodenvaihteen tauko venahti vähän pitkäksi, mutta maanantaina aloitimme kamarin katon puhdistuksen.
Työ on ollut hauskaa, vaikka melko raskasta. Näkyvää tulosta on saatu niin, että vain pieni kulma jäi perjantaille, sen jälkeen voidaan maalata.  Ehkä jo lauantaina.
Olen ollut puuhakkaalla päällä muutenkin. Kylvänyt siemeniä ensi kesää varten, kunnostanut vähän nukkekotia ja ahkeroinut yhtä ja toista pientä.
Sohville syntyi kaksi isokokoista urospentua, joista toinen kuitenkin menehtyi parin päivän ikäisenä. Ne olivat nyt Sohvin viimeiset vauvat ja onkin iso harmi ettei niitä ollut enempää.
Lilli oli alkuun Sohvin lähdettyä hiukan murheellinen, mutta nyt hän on taas huomannut ainokaisen saamat edut. Pääsee esimerkiksi mamman kanssa kirkolle ja muuallekin sekä saa enemmän rapsutuksia.
Myös katti on vähän yksinäisen oloinen, kun ei ole riekkumiskaveria. Sekin hakeutuu iltaisin syliin enemmän kuin ennen, joten mullakin on seuraa ja tekemistä tavallista runsaammin.
Kaikki siis hyvin.
Kuviakin olisi, mutta nyt ei jaksa. Jostain syystä jomottaa vakiokipujen lisäksi niskaa ja hartioita sekä käsiä.
Illalla riisuessa kamarin lattialle varisee maalihitusia, kitinmurusia ja jopa nupinauloja.

5 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Ihana olo tuli tätä lukiessa, kiitos!

vilukissi kirjoitti...

Ei varmaan tee niskallesi kamalan hyvää, jos kattoa maalailet? Luin jostakin kipulääkäristä, hittolainen, en saa sen nimeä enää mieleeni. Olen usein miettinyt, että oisiko sellaista mitään apua, kipulääkäristä, siis sen mahdollisesta osaamisesta kivun kanssa. Ihanan ahkerahan sä olet ollut, ei tälläistä nysväämistä kuin mulla. Se sun tuunausjuttukin oli hyvä! Mitään ei saa heittää pois vaan tuunata uusiokäyttöön. Tää aika on ihanaa...se antaa ja suorastaan kehottaa muuttelemaan ja lisäilemään nappeja, mitä tahansa!Koiruusvauvakin nähnyt päivänvalon. Onkohan sulla nukkekotiploki vielä jossakin...koetan etsiä! Halauksia!!!

Piu kirjoitti...

Kiitos teille molemmille! Niska tykkää huonoa juur siitä katon putsaamisesta ja ilman muuta maalaamisestakin, mutta yrittää pitää. En kertakaikkiaan suostu vaipumaan tylsyyteen, ennenkuin se kaatuu päälle. Siis tylsyys..
Nää mun satunnaiset tarmonpuuskat eivät ole vielä kummoisiakaan saavutuksia, mutta itelleni tärkeitä. Näillä resursseilla ei voi asettaa tulostavoitteita :)

Anonyymi kirjoitti...

Olet vaikka mitä saanut aikaan!

Harmi, että toinen koiranpentu menehtyi, vaan on onneksi se yksi.

Kurjia nuo kivut;(

Piu kirjoitti...

Koiranpennuille olisi hyväksi kasvaa laumassa, mutta se ei nyt käy. Toivottavasti isot koirat jaksavat leikkiä pikkumiehen kanssa.
Kipujen kanssa monesti tuntuu, että naurattais ellei itkettäis..