hajanaisia merkintöjä

Olemme aloittaneet tämänvuotiset kunnostustyöt Walon talolla. Syksyllä oli ajatuksena, että saadaan ainakin osaan rakennusta sellainen peruslämpö, jonka turvin voidaan jatkaa töitä talvella. No, vuodenvaihteen tauko venahti vähän pitkäksi, mutta maanantaina aloitimme kamarin katon puhdistuksen.
Työ on ollut hauskaa, vaikka melko raskasta. Näkyvää tulosta on saatu niin, että vain pieni kulma jäi perjantaille, sen jälkeen voidaan maalata.  Ehkä jo lauantaina.
Olen ollut puuhakkaalla päällä muutenkin. Kylvänyt siemeniä ensi kesää varten, kunnostanut vähän nukkekotia ja ahkeroinut yhtä ja toista pientä.
Sohville syntyi kaksi isokokoista urospentua, joista toinen kuitenkin menehtyi parin päivän ikäisenä. Ne olivat nyt Sohvin viimeiset vauvat ja onkin iso harmi ettei niitä ollut enempää.
Lilli oli alkuun Sohvin lähdettyä hiukan murheellinen, mutta nyt hän on taas huomannut ainokaisen saamat edut. Pääsee esimerkiksi mamman kanssa kirkolle ja muuallekin sekä saa enemmän rapsutuksia.
Myös katti on vähän yksinäisen oloinen, kun ei ole riekkumiskaveria. Sekin hakeutuu iltaisin syliin enemmän kuin ennen, joten mullakin on seuraa ja tekemistä tavallista runsaammin.
Kaikki siis hyvin.
Kuviakin olisi, mutta nyt ei jaksa. Jostain syystä jomottaa vakiokipujen lisäksi niskaa ja hartioita sekä käsiä.
Illalla riisuessa kamarin lattialle varisee maalihitusia, kitinmurusia ja jopa nupinauloja.