tekolunt!!

Meil o maa valkone, niinko vissi jokapual muuhallaki. Mut olettak huamannu, se o semmost ameriikkalaist tekolunt? Jos tommost näytetäis telkkariohjelmas, ni mää kiljuissin, et tekolunt! Ei ol oikkia lunt nähnykkä! Hävekkä jenkit ko et tiär lumestakka mittä!
Mut eilä tapatus kaik mitä olen ameriika elokuvis haukkun: lumi ol ko styroksirakei ja kaike lisseks kuu paist ko saro lunt.
Täyty vissi usko niit ko sanova, et Suami o mailma ameriikkalaisin maa. Nyy sit jo säänki pualest.
Lunt on tullu koko päivän. Katti ei tykkä lainka, hän ravista tassujas ja loikki pitki loikki. Lumisare riahannus ko oltti ulkon ja katilt pääs oikke parku, et nyy tule lunt liiaks. Mee koiti hänt lohrutta, et kyl sihen tottu ja keväste tämse piäne kropsaukse virkistä vaa, mut hän ei antan periks ko vaares et hän päästetä tuppa. Heti. NYYY!
Sit hän kiipes kiukkuse muatosen riippumattohos ja käperrys sin lämpimä. Äske sai häne narratuks ulos jälles, vast iha ove välis hän tajus et sitä perhanan lunt tule viäläki. Mut tuuppasin armottomaste häne pihal, ko muuto hän ruppe sisäl riahuma ehtost.
Koirat ei tiätenkä ol moksiska lumest, heil o sama mitä maas on.
Olttin aamuste Walon mäel hiuka askaroittemas. Piti ol siivoustalkkot, mut ko tuli lunt, ni see homma lahos. Kaaretti sit muutam puu ja yks melkone katajapuska. Neeki pit jättä orottama paremppa ilma, et saaran korjatuks sisäl.
Nyy Takkupää on jälles lähten ja istuksin tääl itteksen. Saa nährä pääsenk täält mihenkkä äänestämä taik maanantan töihin, neiti Siäväsel o näättäk suvikummit viäl al. Ainakin täyty tarkkan miätti, misä ajele ko tiät on jo nii jäissi etei noil renkkail ol pito lainka.
Ei mul kyl mittä hättä tääl ol, ruakka piissa ja lämmint kans. Ja tekolunt.