messurääkki

Tääl yks jalaton mumma istu keinustualis ja vapise. Takan o viis päivä messukeskukses, yks rakennuspäivä ja neli messupäivä.
Kulttuurseura ol puhumas vanhan talon kunnostamisest ja omast toiminnastas Puutarha- ja perinnekotimessuil Turus. Huoooh, kyl oli kiva.
Hauskassi ihmissi, iso osa ol kovastenki kiinnostunu meijä touhuistan. Yks ainuv riirahaastaja, eikä seekä saan kaveri, ko sain olluks suuttumat. Ikä teke joskus hyväki: ei lainka tehny miäli ruvet hänen kansas väittelemä, misä oikke kannatais assu ja onk meijä pitäjäs jottan kattomist. Suosittelin hänel muuttamist Uuttenkaupunkki...
Niinko arvat, mun on konttin iha loppu. Särkylääkke oliva tarppe ja niit tarvita viäläki muutama päivä. Koton voi onneks kulkke kepin kans, vaikkei siit ol pali appu. Mut muuton tek hyvä ol ihmisten paris, mitä ny eilä rupes mun olematon sosiaalisuuten olema vähis. Toise hoitiva sit suurimma osan puhumisest, ko rupes näyttämä et mää ruppen mullittelema.
Sain itten hillityks puutarhamessuten pualel, enkä ostan ko pari mansikan taint ja yhre sinimarjakuusaman alun. See ol mul iha uus tuttavuus, saa nährä kumnen puska siit kehitty.
Mansikat o semssi purkis kasvatettavi, toine o faarelma makune ja toisen piräis maistuma eine ananakselt. Siin o valkose marja, jos sit räkätit jättäisivä sen rauha.
Lumet o sulan sil aikka ko mää ole häärän Turus. Krookukse ja lumikello kukkiva ja narsissi on jo melkke kymmensenttissi.
Ja koirankakka o joka paikas. Koht ko ruppe kävelemine luanama täyty ruvet siivoma kikkari pois, et voi kävel rauhas. Nyy täyty koko ajan katto konteihis, etei tahri kenkiäs.

Vaikutta silt, et jourun ottama lissän troppi et pääsen kirkonkyläs käymä. Sitä enne täyty keittä kaffet ja syär, muuto tule vatt kippiäks. Hohhoijaa.
Mut mul on kaunei ruusui iso pukett tuvan pööräl, ko ostin eilä synttärilahjakseni. Niit kattelles juan kaffe ja orotan et pääsen lähtemä. Kyl tämä taas täst.