kuvakuulumissi

 Katil o uus lelu. Siin riakuta aamust iltta eli vois sanno, et o mialune. Kaunis se ei ol ja ainuv paikka sil löyrys tost tuva akkuna erest, mut jotta myännytyksi täyty elämäs tehrä.

 Tämä pussimaine taso on kaikken mukavin kati miälest, siin hän nukku öisinki.

 Vaik hän on täsä kilti näköne, ni torellisuures hän orot et tulissin nii lähel et hän voisis kopat käpäläl päähä..

 Ei sit, hän tuumas..? Tassut tyylikkäste ristis, nyy levätä.

Tämä näky o ny vallan jokapäiväne: korvat vaa näky ko katt nukku. Pööräl o iso kasa kirjaston kirjoi, meil mene kirjasto koht kiines moneks viikkoks ja olen hamstrannu lukemist.

 Kati riakkumisest o vaikki saar kuvi, mut kuvitelkka loput.



Alemmalt tasolt o hyvä kans kurkistella linnui taik mitä millonki.

 Mun aikan o menny muu lisseks maalailemises. Täsä o valmi kiilakehykse kankka laitto vail.

 Erinomast pellavakankast pinkoteta kehyksi ja sit pohjusteta. Kiva oppi tekemä niinko oikkiat taiteilijat. Ja kankkal on paljon paremp maalat ko semsel valmil muavi-paperipohjal.

 Eiköst olekki ihan pro? Jos tuan perustel voisis päätel, ni olissin jo aika tekijä. Torellisuures olen pahonpirelly sekä munsterjelmi et moneti maalauksi eli tehny niist kopiot. Oi voi ko se o vaikkia! Mut äärest opettavaist ja tavallas rentouttava, vaik koko ajan tuskittelen ja välist kiroilenki. Mut se vaati keskittymist (maalamine, ei kiroilu) ja pitä ajatukse juur siin hetkes. Voik paremppa oll?

Kati hiirkokoelma. Ostan näit ain kourallisen ja annan yhren kerrallas jos näyttä et hänel tule aik pitkäks. Vartti sen jälkke ko olen hiiren antan, jompi kumpi koirist pureskele sen liiskaks. Yleensä Lilli, hänt pakka muutonki ottama päähä ko katt saa huamio.

 Jote olis kuvi pelkästäs katist, ni täsä o muutama koiraten touhuist kans. Aurink paista tuva lattila ja siin o hyvä leikki.

 Lelui o pisi lattioi, tua naru on tärkki kapistus.

 Nyy Lilliki huamas et heit kuvata.

 Sohvi väsys ja Lilli istahta viäre.

Tyynyi tarvitte oll et saa maata. Paljal lattial palele. Sohvil o jakaus seljäs, koht olis trimmaukse aik.

Mul o ollu ny flunssa jälkke hyvi vähä miälenkiintto kirjotta plokian. Käyn kyl säännölliseste muitten sivui kurkkimas, mut harvon jaksan niihinkä kommentoira. Älkkä ny kukka loukkantuko, vaik munst ei kuulukka mittä, kyl tämä taas koht mene ohi.

Toisaltas ei ain tapahru (taik pääsääntöseste ei lainka) mittä semmost, et viiteis tääl kertto, enkä ol oikke missä käynykkä. Muuhal ko tairepiiris.

Lomautukse suhte olen päässy hyväl kantil: ole ottan se ny loman kannalt. Piän asennemuutos vei ahristukse ja nyy o helpomp olla. Ja aik mene äkki, huame alka jo toine viikk. Koht parun eten ehtiny mittän tekemä ko se aik men nii äkki. Täsä on jo oppin tuntema ittes...