harmitust

Joku raja tarttis kerjämiselläki ol.

Mul o alkan tul viikottaisi kirjei silt nukkuvitte hyväntekeväisysyhristykselt. Et yhrel rahamääräl saa nii mont rokotust taik koulureppu taik mitä millonki jossa kaukases maas. Kyl vissi saaki, mut jos he lähettävä mul kuus kirjet kuukaures ni sihe mene enemmä raha ko mul o vara lähettä.

Näit kirjei rupes tulema kiihtyväs tahris se jälkke, ko sitoutusi osallistuma toise samalaise seuran kautt kummilapse ylöspitto. Vissi hee meinas et ko yhrel luppa, ni luppa toisellekki. Kirjeis o eine syyllistävä maku, mut see voi ol lukija miälkuvistustaki. Kerra olen heil kertonu, eten tahro semssi kirjeit postlootahan, ko ole vallan kykenevä ottama itt yhteyt jos tunnen tarvet. Ei sil mittä vaikutust ollu enkä ol uurestas soittan.

Nyy olen lisseks ruven saama tält kummikakaran kaittijalt kirjei, et mul o maksui rästis. En ymmär kui se vois ol mahrollist, ko maksu mene automaattivelotuksen mun tililtän joka kuukaus. Ja on menny kans, sen olen tarkistan.
Näit kirjei on kans tullu ny koko alkuvuare ajan, nii et ruppe olema jo muutaman kuukaure maksut siäl postikuluje osastol. Kummimukul saa oll vissi ilma.

Olenki ruven harkittema, et taita mun vähäset avustukse ol tarppe jossa muuhal ko tyällistämäs tehottomi aikussi. Ja ruppe riittämä tämne lakkamaton kerjämine.

Voi kyl ol, et se on tehokastaki, vaikkei juur minu tepsikkä. Joku toine voi pelkäst kyllästymisest heltty. Ja sen uskon, et järjestöil on rahantarvet, kenel ei olis. Mut joku raja sentän tarttis pittä.
Mun miälest.