tiistai 16. elokuuta 2011

hankkeis

No nii, nyt mul on sit uus katto. Pressust.

Kerpules. Lauanta-aamuste paikal tul tyäpaja vetäjä lisäks kolm ihmist, mist yks koht ilmott et hän kattele vaa. Yks tul sit viäl sanoma etei hän tulekka, mut jäi puhelema pitkäks aikka nii ete me muut meinattu saara mittän tehryks.

Lopultas sain nohitettu tyät alkku, mut ei se oikke erenny mihenkkä. Kahre aikka päiväl piretti kaffepaussi, sihe mennes oli saattu yks reunakaista räystäl paikalles ja yks kolmiorima kiinnitetty. Huraa.

Kaffen jälkke paikal ol se mittäntekemätöine, mun poikan ja hankken vetäjä. Keskmäine teki sit viäl ittekses (hankke vetäjä opastuksel) toise piipu juure sarevett ohjavan kiilan, sit hänenki piti jo lähti kotti.

Täl katonkorjauksel ei kertakaikkisest ol siunaust. Mul mene yäunet ko miätin, et pihal on tuhanne euron erest tarvikkei ko tarttis saara katol, eikä kettä ko laitais.

Hätääntysi kyselemä perikunttaki talkkoissi, mut kahrel on jo viikoloput täynn menoi vaikk kui pitkäl. Ja tua kato on tehtävä aika pian, ei sitä kylmäl ilmal enä voi tehrä.

Täsä on ny kahrenlaist onkelma. Ensiksi jälles see, et saa eres jonku tekemä. Toiseks see, et se tarvittis osat tehrä oikken, etei sitä tarvit koht ruvet korjama. Nämä kaks assia yhres tuntu olevan liikka.

Mul on myäs menny usko ja luattamus. Itteeni, toissi ja hiuka taiva issänki. Hän voisis jollantaval varotta tämsist opetuksist.

Jos ny kaikk surkkeure luettele tähä sama syssy, ni koht tarttis saara hellan tuli, ko ilmat kylmene. Ja piiput on pressujen peitos.
Ja kustannusarvio on jo aikka ylitetty, täyty yrittä lirkutel pankijohtajal... ei yhtä huvittais lirkutell kenellekkä, mut jos on pakko ni hänel sit. Yh.

See hyvä puali täs on, et tämsenäs tätä torppa ei ost kukka. Nyy olis nimittäin liki, et laitaissin koko roskan myyntti ja muuttaissin kerrostalo.

Harmitta niim pali, etten pyst mihenkkä. Mikkä ei huvit, ei jaks kiinnosta. En saanu lähretyks pyhän Isonkyrön markkinoillekka, vaik olin nii suunnitellu.

Tiärän, et koht tule kiukku ja sen avul saan tehryks jottan, mut siihe saakk murjotan vaa. Istun oikke synkkän tuvan pöyrä viäres ja murisen elämäl, jos se yrittä tul ovest sisäl. Katon telkkarist vaa uutissi ja luen sanomist vaa kualemailmotuksi. En vilkasekka ulos akkunast mut ko ava uuniluuku ja kattelen musta pessä.

MRRR.

8 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

Kuka haluu, keksii keinot.
Kuka ei, keksii selitykset...

Mä en kyl käsitä. Yhen päivän työt katos enää jälel, etkä sä saa tekijöit. Persetti.

Olin ittekki välil taloo maalle tehes nii väsy (monesti) et aattelin et myyn koko paskan.
Sitä myyntii älä tee.

Eiks siel oo likel jotai ammattikouluu tai vastaavaa, mist vois ope ja pojat tulla tekeen. Eihä tollai huovanlaitto katolle vie ku sen yhen työpäivän.

Piu kirjoitti...

Yhdes päiväs menee jos on tarpeeks porukkaa. Kaks kummallekki lappeelle ja yks leikkaamaan kaistat. Kahdelta mieheltä menee kolmisen päivää. Mun torppani on aika iso ja vanhan talon katto on hitaampi tehdä kuin uuden.

Sari kirjoitti...

Kylläpäs se katon teko takkuaa. Meillä saatiin saunarakennukseen pellit päälle sunnuntaina. Viimeiset naulat mies löi 22.30, joten aika myöhäiseksi meni. Mutta kun täällä Turussa nyt katsoon ikkunasta ulos tuota sadetta, niin on kyllä kädet kyynärpäitä myöten ristissä.
Kyllä se sunkin torppasi katto siitä valmiiksi tulee! Tsemppiä ja voimia!

Piu kirjoitti...

Kiitos! Täälläkin sataa, hyvä kun on sentään ne pressut katolla. Eiköhän se tästä suttaannu, tämäkin.

vilukissi kirjoitti...

No voi ny! Odotin sua!! Mutta ymmärrän, voi että, melkein sanatkin nyt katoaa multa niin harmittaaa puolestasi! Hiljaa hyvä tulee..mutta ei nyt näin hiljaa tarvisi tulla.

Piu kirjoitti...

Sano muuta, joku raja sentään pitäisi olla. Mä täällä synkistelen lomani pilalle, sitä sopii sitten talvella muistella...

Minz kirjoitti...

Hitsit, kyl sitä talon rempat saa syräme syrjälles ja miälenki mustumaa. Jostai 'kumman syyst' ymmärrän sua täysin! Mut äläs anna periks. On täsä viäl kesää jäljel ja ne tekijäkki sit jossaikohti löytyy, ku sitkeeste painostat tulemaa. Yks kivesmiäs täsä kerto, et ku hän tekkee pääosi töit yksi, ni hän pakkaa tekemää iha inhimillisist syist (häne omat hermot) ain ne paikat enste, mist hän saa kovimmat huurot, jos tyä ei etene. Eli tiukkuutta vaa. Täytyyhä se katto ny kuntoho saar!

Voimii!

Piu kirjoitti...

Kiitos. Siit tiukkuurest seura mul ain syyllisyys, mul tule huan omatunto ko ajattelen, et joku muu olis kippemi avun tarppes.. Mut uskon kyl etä täst selvitä ja mää saan katon pääni pääl.