torstai 10. maaliskuuta 2011

takkust

Loma jälkkene elämä on ollu tahmia. Viiko säntillise ja rivaka päiväjärjestykse jälkke lyä tyhjä, ko ei ol ohjelmoittu oikke.
Aamust herän virkusen ja nousen ylös (ainaki enimmäkses). Mut sen sija, et ruppeissin voimistelema, niinko viimäs viikol, istahran tuva pöörä viäre ja ruppe juama kaffet ja lukema lehte. Sen tiätä, kui siin käy: istun niin kaua, et tarvitte ruvet töihi. Sit istun konel toise mokoma ja see jälkke siirryn takas tuppa syämä. Istuvaltas, tiätty. Ja nii erelles, koko päivän.

Silmklasit täyty näin päivin hyljät kokonas. Aurink paista akkunast ja näyttä pöly semsissäki paikois misä ei luulis sen pysyvän. Tule astmaoirei pelkäst kattomisest.

Tein eilä semse huamio, et vaik mun painon ei ol puronnu erellisviikost ko kaks kilo, on vyätärö kaventunnu yli viis sentti ja takapualiki o pari sentti soukempi. Vyätärön ja pituure suhre sanota oleva luatettavampi terveysmittari ko painoindeksi. Sen piräis naisil olema 40-50 välis ja miähil eine suuremp. Mul se on ny 52,9 ja olen tytyväine ko saan sen all viirenkymmene.

Tarvitte siis ruvet jatkama sitä aamujumppa ja keksi muutaki sopiva liikuntta. Ko tiät sula (toukokuus täl menol) ni otan taas ferrarin vajast ja polkasen kirkol. Jos kykenen.

Lainasin kirjastost semsen kirjan, misä neuvota kouluttama koiri naksuttimel. Ostin semse naksuttime josta jo vuassi sit, mut en ol perehtyn sen käyttö ja se o lojunu koirien tavarois tyhjän panttin.
Nyy alotetti harjotukse. Meil täyty alotta nii alkkeist et opetella syämä makupaloi. Oli hiuka vaikkia saar Lilli ymmärtämä, et ko naksatta ni saa juusto, mikä tarvittis syär ja oll ilone. Hän o ain ollu hyvi epäluulone kaikke syätävä kohta mikä tule ruakaja ja -kupi ulkopualel. Sohvi noppemi innostus juustomurenist, mut hän o sit taas niin pöyrö, etei ymmär muuton koko assia.

Perimmäine ajatus mul o see, et koirat oppisiva kulkema hihnas hiuka rauhallisemmi. Lilli hiuka malttaki ja naksuttimen kans suju kohtalaisest, mut Sohvi on siinäki iha päässilmäne. Se ei ollenka meina ymmärtä, et liikkumine o mahrollist vaa sen aikka, ko hihna o löysäl. Naksuttamine saa sen tulema liki, mut vaa hakema juusto ja jos sitä ei tul, ni ei hän sit enä kuulekka mittä.

Onneks kaunil aurinkonpaistel jaksa seist ulkon koira köytettyn vyätäröl (sil kappemal) ja orotta, et elukk ymmärtäis ol vetämät. Villasuka tarvita.
Tänä laitan ne jakohihnal yhte remmi ja katon, olisik niil porukas tarppeks älli. Yleensä ei ol, mut ihmeitäkki tapahtu.

Lisseks ajattelin hauskutta heit laatikkoleikil, misä he saava naksutuksi ain, ko itte keksivä tehrä jonkun tempun. Kirja väittä et see teke koira aivoil hyvä. Mää väitän ete meijä vähäkoiral ol mittä aivoks mainittava elint. Jää nähtäväks:)

7 kommenttia:

Unknown kirjoitti...

uncedicSamallail nirso ruuansuhtee on toi munki koira. Vaik se TIETÄÄ saavasa vaik makkaraa, ni kamalan varovasti tulee ojennettuu kättä kohti, nuuskii tarkkaa ja sit hirmu varovasti ottaa makupalan suuhusa ja...tipauttaa lattialle. Siin se saa lojuu nii kaua, ku joku kissoist menee haisteleen sitä. Sit koiruus hyökkää sutena paikalle ja...siirtää makupalan toisee paikkaa. Maal se onneks suostuu syömää koiranraksui, mihi se kaupunkiolois ei koskekka, kuha pussi on avonaisena...liiteris. Missää muual se ei niit syö ku liiteris.

Piu kirjoitti...

Heh, onpas hauska kaveri. Sulla vois olla vielä suurempia motivointiongelmia ko mulla. Meillä menee kyllä raksut kupista, kunhan ne annetaan oikeaan aikaan.

vilukissi kirjoitti...

täällä on paljon mukavia juttuja...sairastelin ja nyt on paljon päivitettävää...

Piu kirjoitti...

Toivottavasti olet jo paranemassa. Mulla jäi lomalla kans blogit rästiin ja olen nyt yrittänyt kuroa kiinni.

olga kirjoitti...

Eilä tuli ohjelma tv1 mis opetetti kanoi tai kana opettiva koirakouluttaji. Mul ei se oike menny peril mikä oli homma ydi, mut suuri piirtei semmottos, et kana o vähäjärkine olento, muttei tyhmä ja jos oppi koulutta kana, koulutta sen jälke vaik aviomiähes....

jerikonruusu kirjoitti...

Joopa, kakkulat pois nokalta ja kaihtimet ikkunoiden eteen. En tiedä mikä sitä pölyä työntää aurinkoisella säällä niin runsaasti ;).
Ja jumppa on mukavaa porukassa, mutta kotona tuppaa unohtumaan.
Eipä oteta paineita. Kevät ja valo koittaa!

Piu kirjoitti...

Olga: kana ei ol lainka tyhmä, sil o hyvä muisti ja erinomane näkö. En ol kyl koska kouluttan, mut tuski see helpommi olis käyn ko koiraten kans.
Jerikonruusu: pöly kuulu uusiutuvi luannovaroihi, mikä ei mailmast lopu. Mut sen kestä ko kerra on kevät tulos.