keskiviikko 2. helmikuuta 2011

vetist

Kattelin juur sääennustei täl viikol. Ko eiläehtost saro vett ja tänä aamust on sen muatost, et sitä tule koht lissä, ni meinasi hiukan kurkat, kumselt asiantuntijoitte miälest näyttä.
Kyl se laitos lupas ihan tämmöst vetist koko viikkoks. Mikä o sempualest hyvä, etei mun ol ihan pakko kantta puit, ko lämpöpumppu o tämsel ilmal parhammillas. Pysy lämmin erullisest.

Olen taas täl haava iha voimaton, pelkkä kävely kysy sisu. Onneks eiläne sare ei tehny polkui nii liukkaks, eten pystyis kävelemä.

Päi vasto, se pehmens hanket semmosiks, et vähäkoira ei enä viit lähti viipottama ton pellol ketujälkien peräs. Mikä o hyvä, sil et koht sil alka juaksuaik enkä tahrois sen karkava mihenkkä sulhasil.

Eiläehtost olin naapurkaupunkis opaskurssin kuuluval luennol. Luennopitäjä ol hauskane, hänel ol hiuka ironine tapa kertto asiastas ja välist hän kerros jonku yksityiskohra hiuka kuivakkal huumoril höystettyn. Pualentoist tunni aikan ei kerttaka haukotuttan.
Opaskurssin käymine o hyäryllist. Vaikkei lainka ajattelis oppaks ruvet, ni ainaki semse, ko o hiljattaisi paikkakunnal muuttane, saavat siäl hyvän käsitykse historiast ja nykyhetkest. Monipualisest ja semssi asioi, ko ei mone vuare jälkkenkä tiäräis ilman kurssi. Tekis monel paljasjalkasellekki hyvä tutustu oman kotikuntta.

Pyhän olin pelimannikonsertis. Alunperi mun pit vaa myymä kulttuurseuran kirjoi, mut samal myin sit pääsylipui ja kuulustelin konsertinki. Pelimanni ova mukava porukka, ilossi ja rennoi. Ja soittiva hianoste.

Tänäehtost on jälles grafiikka ja sen jälkke viäl kokous. En ol kokousasioi viäl pistän paperil, täyty seeki tehrä täs aamupäivä aikan.
Ehtost grafiikas saa taas lepuutta päätäs, ko keskitty kuvan tekemisse. Se on kumma, et vaik koton keskityn samal taval, niinko eilä kristallikruunun tekko, ni vaikutus ei ol sama. Ympäristö vissi teke ero. Koton olen kumminki töis kans, käyn vähä väli konel kattomas ja tekemäs, taik vastan puhelime. Lukutuval ei ol tämssi häiriöi ja miäl lepä ko käret teke.

En juur karehri kettä, mut viimeaikoin on käyny miäles, et olis mar mukava, ko olis elämäs semne intohimo johonki asia, et see sais kaike muu jäämä. Keskityis vaa siihe yhte asia ja olis tyytyväine. Mut ei, mun täyty tehrä ja kokeill kaikkilai enkä sit pääs missä semsse tekemise virtta, mihe haluaisin. Olen nyy tutustun muutami semssi ihmissi, ko ova omistautunu tekemiselles ja hiukan karetutta... toisaltas en tiätenkä tiär, kui tuskast luamine heil on, ko en ol koska näkemäs muut ko sen tulokse. Et jos kumminki pysyn siin, ete kettän kannat karehtu. Jos omas elämäs o toivomise vara, ni sil täyty itte tehrä jotta. Vai?

5 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

joo, toisen elämää ei voi ymmärtää ennenku on kävelly sen kengis (mokkasiiniis) 2 viikkua. Intiaanit sanoo näin. Joo, isoo mielenpalo olis tervetullutta. Krafiikankuvias olis kiva katella!

Piu kirjoitti...

Orot ny, kyl niit näytetä...

Partapappa kirjoitti...

On sul kaikellaist puuhaa.
Ketää ei kannata karehtii. Siihe ku alkaa, ni koht on korviimyöte suos. Ain löytyy joku asia, mitä voi karehtii, ei kannata. Jos omas elos on jotai pieles, ni ei kukaa oo sun ajatustenlukija eikä tuu ovelle kolkuttaan, et ny mä korjaisin ton yhen kohan tost sul elontiestäs. Itte se on tehtävä.

jerikonruusu kirjoitti...

Opaskurssi olisi tarpeen itse kullekin. Lähiympäristöstä ja sen historiasta taitaa tietää aika vähän. Avautuisi varmaan mielenkiintoisia juttuja.
Ja sepä on taivaan tosi, että yhdessä touhuaminen on mukavampaa. Omissa nurkissa varsinainen tekeminen tahtoo keskeytyä kun tulee mieleen yhtä ja toista. Porukassa hoituu myös henkisempi puoli.
Ehei, ei kannata kadehtia yhteen asiaan vihkiytyneitä. Valmiiksi kun mikään ei maailmassa tule, aina on keskeneräisyyden tunne. Ja aina joutuu lyömään tavoitetta korkeammalle. Tehdäänpä kaikkea kivaa kohtuudella eikä oteta paineita.;)

Piu kirjoitti...

Partapappa: puuhaa on välil liikaa, mut vaikia vähentääkään, kun se Ei-asia on hukassa.
Jerikonruusu: Totta, en haluais jättä kokeilemat kaikki hauskoi asioi, se ei ol mun tapa toimi. Silti olis hiano, ko ossais rajata tekemisiäs.