torstai 24. helmikuuta 2011

tääl olla

... ja henkissäki viäl, vaik hiuka huippaki. Mull ol alkuviikkost kuumet, ensiks oikke lujaste ja sit heivas hiuka, mut pitkittys samal. Olin jo varma, et lomareissu jää, ko saan jonku maankaato-lenssun, mut mitä viäl. Kuume jälkke on hiuka vetel olo ja siin kaik. Pari kertta olen niistän aamuste ja eilä ol kurkku hiuka karhia, mut seeki men jo. Ja johrus vissi enemmä siit, eten ollu juan vett tarppeks.

Jonkunkaltane pöpö vissi yrittel mun kellistä, mut jäi yritykseks. Toisaltas liki nelikymppine kuume riit enemmä ko hyvi, olin aika flaati pari päivä.

Viimäs lauantain olin Turus Lokomos kattomas keski-ikkäste hiuksi eli Hairi. Mun hyvä ystävä esiinnysivä siin ja oliki mainio esitys. Eihä siin musikaalis ol päät ei hänttä, noi juanen pualest, mut laulut ol hyvi ja kamala nostalkissi. Kyl ne vaa muistus miäle, vaik aikka on kulun kymmeni vuassi alkuperäsest.

Sanoma, jos sitä oli (sillo oli olevinas, mukulan) o jo aikka karonnu, eikä koko juttu elä enä täsä mailmas, mut niinko sanottu, muistoi tul miäle ja esitys ol nii hyvä et pääs tunnelma.

Lokomo ittessäs on, -nii, se o veturhalli. Muistan valla hyvi, ko mukulan oikasti ratapihan poikki ja veturitalli suuris avonaisit ovist näkys hitsaukse valo ja hiilipesie hehku. Kaunis vanh tiilirakennus o ny arvokkas käytös, ei turkulaisekka ihan kaikki rakennuksi hävit. Onneks.

Kulttuurseura sai jälles Kotiseutuliito avustukse, mikä tul suuren tarppesse. Koht loma jälkke lasketa nuukaste, mihi se riittä ja ruveta töihi. Jälles täyty otta joka sentist kaik irti.

Runonkirjottaja julkase uure kirja, käykkäst kurkkamas. Ja kuuntelemas, jos hän osu jonnekis likipaikoil kiartuellas. Täält voi katto, osuk. Suasittelen lämpimäste.

Olen siis lährös vähä virkistymä, mikä o enemmän ko tarppelist. Ole ollu niinko kuran kuallu kuttu.
Mut en olis oma itten, jote lähtemine olis vastemiälist. Oikkiastas tahtoissi oll koton vaa. Mut järk sano, et maisemavaihros on tarppen, muuto munst tule kotohull. Jaa et olen jo? Nii vissi.

Ainuv, mikä ei muutu, o sää. Pakkast o tasasest parinkymmene korvis, päivälläki viistoist. Voit usko, et kovas kuumes on tylkkiä käyr pikkulas semsil pakkasil, vaik muuto en pirä sitä hankalan. Mut kaik, mikä ei tapa, kasvatta luannet...

10 kommenttia:

jerikonruusu kirjoitti...

Totta puhut, niin helppo olisi jämähtää omiin nurkkiin. Se on niin vaivatonta. Pakko on kuitenkin potkia ittensä liikkeelle, ja siitähän ei seuraa kuin hyvä olo.

Piu kirjoitti...

Niin seuraa, vaan kun ei etukäteen siltä tunnu. Mökkihöperyyden oireita....

vilukissi kirjoitti...

ihanaa kerrontaa! Sullon ollu mukavia kokemuksia, en ny tarkoota sitä kuumetta mutta muutoon. Joku ihana koiruuski siinä mammuskeli! Mee vähä virkistäytymähän. Mä meen kattomahan sitä sun nukkekotias ja runokiriaa!

vilukissi kirjoitti...

Mihinä se nukkekoti on????

vilukissi kirjoitti...

Mä Tykkään Laaksosesta!

Piu kirjoitti...

Kiitos. Koiruus on mun Lilli pikkusena pentuna. Maanantaina se täyttää jo kuus vuotta. Nukkekoti löytyy osoitteesta www.piunpakinat.blogspot.com
Heli on munkin (minunkin) lemppari. Mainio kerrassaan.

Anonyymi kirjoitti...

Kiva, kun pääset piristymään ja toivottavasti myös pois pakkasista. Pikkulaan juokseminen tautisena pakkasella ei kuullosta herkulliselta. Onneksi kevät tulee kuitenkin - joskus. Kyllä Hair nostattaa hippimuistoja nuoruudesta. Nostalgiaa.

Anonyymi kirjoitti...

Siis Tiuku kirjaili äskeisen.

Piu kirjoitti...

Keväthän on tulossa, ainakin talitinttien mielestä:) Hippimuistot niin, solmuvärjätyt laamapaita ja leveät lahkeet. Mini-kirja ja jättikampa. Oliko sullakin?

tiuku kirjoitti...

Jep, solmuvärjättyjä vaatteita ja intianpuuvillaa. Eikä ne housujen lahkeetkaan kapeita olleet. Kammasta ja minikirjasta ei löydy muistikuvaa, mutta ehkä se joku päivä pulpahtaa esiin. Let the Sun Shine In.