sunnuntai 6. helmikuuta 2011

elämämuutos

Huament kans. Olen tänä nukkun kymmentte saakk. Oikke nukkun, eikä vaa maannu. Ylös nousin koht ko silmän aukasin.

Mul o vissi kevätmasennust pukkamas. Ehtosi ruppen haikailema sänkky jo kahreksan korvis ja aamusi nukussi vaikk kuin kaua. Niinko ny tänä. Muin päivin se ei onnistuiska, eikä tänä ollu nii väli.

Sit söin ja luin lehte tunni verra ja nyy olen jo puken yllen. Aurink paista akkunast sisäl ja näyttä, etten sittenkä pyhkin pölyi salist eilä. Tiatokone näyttöki o niim pölys et juur näke mitä kirjotta.

Koko viikko on ollu huano aikka, en ol päässy kunnol kävelemä ja istumine o ollu yht tuskallist. Sauna, nukkuminen ja aurink yhres o vissi hyvä lääket, ko tänä tuntu pitkäst aikka iha hyvält. Vaik yäll jälles heräsinki särkky enkä meinan pääst uurestas une, ni aamul se ei haitannu. Hyvä nii.

Sohvi-rumilus o jälles näyttelyreissul ja mee olla Lillin kans kahre. Kyl me semssi haablei olla keskenäs, niinko jokku vanha varikse. Ei tarvit sanoi lainka, ko ymmärretä toissian muutonki. Lupasin pistä häne remmin päähä ja viär kävelyl, et hänki pääse pois pihast hiuka.

Mää olen tehny kaks viikko sit merkittävä muutokse elämässän: en syä enä sokeri. Viarama ajattele, et entäs sit, mut tutut tiätä kui suur asi se mul on. Mul o näättäk koko ikän ollu makkiahimo, mikä o verrattavis viinanhimo.

Olen jo kerra aikasemmi, lääkäri suasituksest, tehny samalaise päätökse ja seuraukse oliva tramaattise: paino putos ko lehmähänt vaik söin ko hevone. -akraariympäristö vaikutust nähtävis sanavalinnois-.

Siit saak en ol syäny peruna, riisi taik pasta, mut rupesin kyl syämä jälles sokeri. Erityisest suklaat ja pulla.

Nyy olen tullu sihen tulokse, et voin huamattavast paremmi ko en syä sokeri taik puhristettu vilja. Syän muutonki hyvi vähä leippä, pelkästäs aamusi. Ja nyy olen vaihtan sen puhtasse ruisleippä.

Täsä ei ol kysymys niinkä laihrutuksest, vaik seeki on tärkkiä. En pyst ainaka täl haava lissämä liikuntta niin pali et se vaikutais paino ja ko nivelet o kippiät, täyty jottan tehrä. Enemmä on kysymys yleisest hyvinvoinnist ja siit, mitä suuhus laitta.

See onki täsä nii hämmästyttävä, et ko en syä mittä soker- taik tärkkelyspitost, mul ei ol koska nälkä. Syän säännöllisest neli-viis kertta päiväs ja kolm ateria o oikke reilun kokkossi, ja paino putto silti. Tähä mennes neli kilo.
En lainka väitä, et tämä soveis jollekki muul, mut mul sopi. Voin hyvi. Tiärän et takapakkei tule ja murhet, mikä saa ain tekemä miäl suklaat. Niist täyty sit vaa selvit ettippäi.

Vuas sitt kokeilin niit laihrutusjauhoi, muistattek? Yks tuttu sai niil purotettu painoas yli kakskymment kilo. Hatunnosto hänel. Mun teke viäläki paha ko ajattelen. Ei ikän enä, toivottavast, tarvitte semmost suuhus laitta.

Ei maakan, nyy täyty menn Lillin kans ulos. Jos muistan otta kameran mukka, tuuppan tänn ehtol kuvi. Taik sit en.

8 kommenttia:

Nettimartta kirjoitti...

Joo, täällä toinen suklaaholisti. Samoilla linjoilla liikutaan tuon ravinnon suhteen. Yritetään!

tiuku kirjoitti...

Mepä herkuteltiin koirien kanssa juustokakulla viikonloppuna. Oikein sellaisella kaloripommilla, mutta eihän juusto ole sokeria;D.
Huomenna karsin kaikki liiat sokerit pois ihan suosiolla, sillä nivelissä kipuilee myös. Buddhani oli muuten tuliainen Malesiasta vuoden takaa.

Piu kirjoitti...

Nettimartta: niin tehdään, vaik olis vaikeetakin.
Tiuku: Juustossa ei olekaan hiilihydraatteja. Juustokakku on herkkua kyllä :)
Mikä sattuma, ilmankos buddha näytti tutulta!

Partapappa kirjoitti...

Sama himo täälkii. Ennevvanhaa ku viel urheili, ni pysty syömää mitä vaa ja kuipal vaa. Nykku makoilee vaa kotona, ni meinaa alkaa kessi kasvaan. Siks makeet multaki pois, ainaki siihe, ku paino putoo takas siihe 75 kiloo. Ei mul kyl vaakaa oo, et ei sempualee...

vilukissi kirjoitti...

Suklaa- ja jätsiholisti täälä, suklaajätskiholisti, niin maan perusteellisesti...huokaus. Olen ajatellut alkaa karppariksi. Mutta ku mä rakastan perunaa. toinen huokaus. Mä en tykkää keväästä...rinnassa kaihertaa...jonnekin muualle aina pitäisi silloin päästä, kun vain tietäsi minne...

Piu kirjoitti...

Partapappa: mulla oli sama juttu: kun kykenin liikkumaan, saatoin syödä mitä vaan lihomatta. Paino-ongelmat tuli vasta ensimmäisen nivelleikauksen jälkeen.
Vilukissi: Suklaajäätelö, ah. Kuule, siitä luopuminen on vaikeampaa kuin perunan jättäminen. On niin paljon hyvää, millä voi korvata potun, mutta voitko edes kuvitella korvaavasi jätskin jollain? En minäkään. Mutta ainakaan vuoteen en aio maistaa, koska muuten ahmin taas herkkuja. -Voi sua, sun pitää päästä kevätlomalle. Mulle kevät on innostuksen aikaa, kun tulee kaikkea "uutta", kuten sipulikukat ja lehdet puihin ja syntymäpäivä...:D

jerikonruusu kirjoitti...

Totta, että ei aina tarvitse olla kyseessä painonhallinta jos vähän tarkastelee ja muuttaa syöntitottumuksiaan. Hyvä olo tulee jo pelkästä makean syönnin säännöstelystä. Valitettavasti suklaa ja munkit on ensimmäiset ja vaikeimmat pois heitettävät.

Piu kirjoitti...

Kieltämättä suklaasta luopuminen epäilyttää eniten. Tähän asti on kuitenkin mennyt hyvin, ei tee edes mieli. Paino putoaa n. kilon viikkovauhdilla ja pitäisi syödä enemmän, mutta kun ei jaksa.