pyhänen päiv

Taita jälles oll tulos kunnon talvi. Ulkon o pakast viistoist astet vaik aurink paista. Ja eilä ehtost ol sama verra, vaik taivas ol pilves ja saro lunt. Nii et olkko ilm muuto mitä tahtos, ni kylmä on kumminki.

Olin kävelemäs puutarhas. Kovi monenkaltassi tassuttelijoi ol ollu liikkel. Suuri ja piäni jäljei, toise oliva kulken suara ja toise kipittän sinn tänn puskast toisse. Peura ol kaivan syätävä lume alt ja ol kiltiste jättän mun punatamme ja punasaarne taime toistaseks rauha. Suajaverkoillaki voi oll kiltteyt vahvistava vaikutus täsä tapaukses.

En ol kuvannu pitkä aikka mittä. Yks aamu viime viikol ol merkilline valoilmiö taival. Ensmäne ajatus ol, et äkkin hakema kamera et saan kuvan. Sit kumminki jäin kattelema, kui valo lisäntys ja valoilmiö muutus kunnes hävis kokonas.

Perjantan kottitulles saro lunt. See näyt autovalois semselt, niinko olis satan hoppia. Piäni hoppioissi kitei ol ilmas ja maas, pöllysivä ilmavirras ja oliva ylön kaunei. En ruvennu niitäkä kuvama, ko hiljensi vauhti ja nautesi näyst.

Olis kiva ko vois jakka teiän kansan kaikki näit, mut siin menis oma havaittemine ohi. Keskityis vaa sihe, et kumminki tulis hyvä kuva ja se hetki menis ohitte. Ko kuva on vaan kuva mut elämys jää miäle, ni olen kottipäi ja jätän kuvamat.

Ko on näin kylmä, ei lauratte asentajat tullu tänänkä. Sen kyl ymmärtä. Onneks laurotukse viivästymine ei haitta muut elämä. Olen ny kolm kertta käyny päivävalos ihailemas valmist seinänpätkä lähelt ja kauemppa ja ain näyttä yht hyvält. Kyl se siit.

Koht täyty lähti Walo mäel, meil on pakasest hualimat piäne talkkot. Mäe siivomine jäi, ko tul lunt, mut vähän täyty tukki palomiäste tekemi aukoi seinis, etei tuul aja lunt sisäl eikä pikkueluka aiheut hälytyksi sit ko meil o laitte asennettu.

Kameravalvonnast tul miäle, et semne riistakamera voisis oll kiva. Ko kerra tual puutarhas niimpali kuljeta, olis kiva nährä, kuka niit jälkki siäl teke. Ne ei ol kovin kallejakka enä ja ne kuvava aika hämäräs. Olis oma elokuvatuatantto ko telkkarist tule nii harvon mittä järjellist kattomist.

Olen taistellu sen nukkekotini kans tual lorvikamaris. Kaik tapeti ova kurtus, vaik kui olis koittan hualellisest laitta. Mun mene sen kans hermot juur koht. Tahrossin sen pois siält. En ol siis mikkä tapitseerajamestar, vaik semnenki suvus löyty. Olis tarvinn vissi pyyttä silt appu...

Iha ensmäiseks täyty kiivet vintil kattoma, onk mun toppatakkin siäl. Se o hiuka hukas. Ja mul on ne piippava housukki jossan korjus, nyy olis taas semsil sopeva keli.

Koiril ei tarvit takei eik housui, mut niitten tassui täyty pittä silmäl. Varppa paleltuva koirallakki äkki, ko on kova pakkane. Karviaiset kyl juakseva ja touhuva koko ajan ko ulkon olla, eikä siäl seisoskelu järkevä olekka. He jäävä kotti lämpimä tuppa ko mää lähren kirkonkylä. Olen lämmittän kaik uunit et heil olis mukava orotel.