Arkipäivää

Aika kuluu nopeasti silloin, kun ei tahtoisi. Olen istunut neulomassa, on menossa jo toinen kaarrokeneule. Vielä on langat yhteen paitaan ja toivon käsien toimivan niin pitkään, että sekin valmistuu. Tämä paitojen neulominen on uutta minulle, aiemmin kudoin vain sukkia. En ole kovin hyvä neuloja, mutta toivon että kelpaavat pidettäviksi. 

Mietin vähän, onko järkeä kutoa paitaa itselle enää tässä vaiheessa, mutta sitten annoin periksi mieliteolle. Lanka on niin miellyttävää ja malli mukava kutoa ja kun löytyi vielä mieleinen värikin, päätin että olen itsekäs ja neulon paidan. Jos siis onnistuu. Kaarrokeneule on loppusuoralla, vain hihat puuttuvat ja pääsen jo alkuviikolla aloittamaan oman paitani. Ja jos sitten vielä riittää voimia, neulon yhden tai kaksi paitaa, jotta kaikille elämäni miehille jää neulomani paita. Se tuntuu yhtäkkiä tavattoman tärkeältä. 

Yritin jatkaa myös maalaamista, mutta olen menettänyt kiinnostuksen kuvien tekemiseen. Taidan viedä tarvikkeet kierrätykseen, joku muu voi käyttää ne loppuun. 

Kuntoni on pysynyt hyvänä, vaikka sairaus toki etenee. Vasen käsi on selvästi heikentynyt ja koko kroppa näyttää kuihtuvan. Eniten haittaa on kuitenkin suun alueen surkastumisesta, sylki ja ruoka eivät tahdo pysyä suussa ja joudun keksimään kaikenlaisia kikkoja, etten sotkisi vaatteitani tai ympäristöä. En ole juuri löytänyt netistä mitään vertaistukea, joten pitää vain itse kehitellä ratkaisuja. 

Sain käyttööni hieman kätevämmän kommunikaattorin, jossa on kaksi näyttöä ja johon voi myös tallentaa yleisimpiä lauseita. Se on hieman isompi kuin kännykkä mutta toimii paremmin keskusteluissa. Ikävää vain on, etten saa enää kutsuja synttäreille tai muihin suvun tapahtumiin. Mutta on laitteesta iloa sekä kotona että sairaalakäynneillä.