Mikäs siinä oli seistessä aurinkoisella torilla, kun tuuli repi tukkaa päästä musiikin säestyksellä.
Ensin esiintyi soittokunta uuden kapellimestarinsa johdolla.
Ja sitten Viis papeista naapuripitäjän kirkkoherran johdolla. Tosin pappeja oli vain kolme tällä kertaa, mutta saundi oli kyllä tarttuva ja rollaattorirock sai innostuneen vastaanoton, vaikkei aivan villiintymisestä voikaan puhua. Ei täällä Vakka-Suomessa villiinnytä.
Runkohortensian raskas kruunu joutui nyökkäämään jatkuvasti mutta olen se tukenut kunnolla eikä ainakaan silmin nähtäviä vahinkoja tullut.
Keväällä istutettu katsura on ilman tukea mutta se on sen verran hento-oksainen, ettei tuuli saanut siitä kunnolla otetta. Kaikki kuivahtaneet lehdet kyllä katosivat Raulin kyytiin.
Eilen tein ensimmäisen syyslannoituksen, vähän myöhässä mutta teinpä kuitenkin. Sen jälkeen kuvasin vähän. Piti lähettää siskolle kuvia, mutta näkeehän täältäkin :)
Vanille Fraise punertuu aina vaan:
Sävy on kaunis, jospa tuo yksi kukinto vielä jaksaisi avautua niin kauneutta riittäisi pitkälle syyskuuhun.
Ja suihkulähde vielä kerran. Johto näkyy nyt rumasti, mutta kunhan saan päivänliljapenkin tuohon terassin eteen, niin johdon saa paremmin piiloon. Pitäisikö kivi (vas.) harjata puhtaaksi, kun tuo sammal on aina niin kuolleen näköistä? Se ei sateellakaan virkisty.
Hortensian takana on pieni istutus, jossa tähtiputki jo kukkii ja syysvuokot ovat nupulla. Löysin rikkaruohojen joukosta myös pienen kurjenmiekan taimen ja toivon sen toipuvan.
Pinkit pensashanhikit ovat voineet todella huonosti, vaikka paikka on valittu mielestäni hyvin. En ollenkaan tajunnut, että maa tässä kohtaa oli niin kertakaikkisen huonoa, että ovat raukat olleet vissiin nälkään kuolemaisillaan. Pihan kohennuksen yhteydessä ne nostettiin ylös ja maahan lisättiin reippaasti multaa. Nyt ovat selvästi virkistyneet ja työntävät näkyville sieviä kukkia.
Pitää keväällä muistaa lisätä niille vielä kunnolla kompostia ja lannoittaa. Niillä on jokin puutos kun lehdistö on noin keltainen.
Ajatus on, että näistä tulee ajan mittaan näköeste koirille, ettei ne rähise kaikille ohikulkeville. Saa nähdä, toimiiko.
Tuolla aidan toisella puolla näkyy edesmennyt kurtturuusu, jonka juurakko pitää ensi keväänä poistaa. Nyt se on tukenut verkkoaitaa tuossa kohtaa, kun Kerttu innoissan pyrkii hyppimään ohikulkijoiden perään.
Portinpielen Martin Frobisher kukkii kauniisti. Lehdistö on kärsinyt kesän kuivuudesta ja jostain ihme ötökkäinvaasiosta. Ikinä Saarenmäessä ei ollut näissä pensasruusuissa semmoista määrää öttiäisiä kuin täällä. Ranskanruusut ovat jo aivan lehdettömiä.
Löysin pari tiarellaa, jotka olin istuttanut liian aurinkoiseen paikkaan ja luulin niiden jo kuolleen. Nyt ne on siirretty varjoon, kuunliljojen ja sormivaleangervon seuraan ja ne alkoivat ilokseni toipua. toinen on tuupannut jo pienen kukkavanankin kiitokseksi.
Ja sitten piti kokeilla. Tällä tädykkeellä on tietty nimikin, mutta muistankos sitä. Se ei todennäköisesti talvehdi, mutta onpahan kaunis vähän vajaan penkin täytteenä. Olen optimistinen ja jätän pensaille reilusti tilaa levittäytyä, siksi alkuun tarvitaan täytekasveja.
Tämä euron maksanut pieni pesäkuusi hämmästelee oloaan pihakiven kyljessä. Toivon että se viihtyy mutta ymmärtää oman etunsa ja pysyy hillityn kokoisena, sillä tuossa ei ole paljonkaan tilaa laajeta.
Kova talvi, kirvat ja kuivuus melkein tappoivat pienen kirsikkapuuni. Keväällä se kukki kauniisti, mutta sitten sen voimat uupuivat. Kerttu vielä avitti ja kaivautui muutamaan kertaan sen juuristoon, niin ettei näkynyt kuin takajalat ja häntä. Elokuun alussa huomasin että puuparka puskee juuriversoja, kun ei muuta jaksa. Leikkasin ylimääräiset pois ja istutin juurelle neidonkurjenpolvea, jotta koirakakara ymmärtää jättää kaivamatta. Toivomme taas parasta...
Elokuu alkaa lähestyä loppuaan. Vielä on lämpimiä iltoja ja aurinkoisia päivä nautittavaksi. Elokuun pimeät, lämpimät illat ovat luksusta. Kynttilöihin tuli, villasukat jalkaan ja shaalin kanssa terassille iltateelle. Suosittelen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti