En loputakka saan keuhkokuumet, vaik jo nii luulin. Olen kyl yskin enemä ko ikän muistan köhinen. Yhren kerran läks taju, heräsin sänkyst ja ol semne olo et olin meinan hukku.
Tein pakollise tyät koko sairastamise ajan, ko ainuv tuuraja ol talvilomal. Onneks kestän kuumet aika taval, enkä men kovin pöhköks. Ainaka ei ol tarvinnu korjat mittä kuumeaikkassi virhei, nii et kaik men hyvi.
Viime viikol olin jo töissäki, melkke joka päivä sorvamol. Tämä viikko mene samal taval, sit alkaki se tyättömyys.
Nyy olla jo maaliskuus. Ulkon o erinomase kaunis sää, aurink paista ja tuntu kovaste keväselt.
Naapuril on kuulkka vähä hurja katti: se käsit eilän kettu. Mää satusi vilkasema akkunast ja huamasi et kett loikka pikkupellos. Ihmettelin, ko see men kylki erel ja hänt korkkial kaarel ja loikkas ain sivuttaisi kauemmaks. Sit huamasin, et naapurin katti se väistel. Katt ol pörröttän ittes kolminkertaseks ja tek hyäkkäyksi kettu kohre suu ammollas. Huus vissi ko riivatt. Niinkaua se kettu ahristi et repo läks pakko tiät pisi. Katt istus hetke aikka hankel vetämäs henkki ja läks sit kottipäi.
Ei menny kauat ko kettu tul takas, hiippail pisin tiät ja kuikuil, näkyk katti missä. Käve sit haistelemas kaik jälje heijä taistelutanterelt ja läks sit jatkama matkas. Portil se seisatt hetkeks kattelema meijä trapui ja sit hävis mäen taakse.
Nii et kyl vaa meilläki joskus akkunast näky jännityst.
Olen viäläki iha voimaton sen kuume jälkke. Ruak ei maistu viäläkä, mikä o hyvä, ko koht ei ol vara syärä. Mut voimi tarttis josta saara, en oikken jaksais ko nukku. Ja see ei taas luanist, ko nivelet särke. Vali vali.
Ko mikkä muu ei suju ja jollan taval täyty saar aikas kuluma, ni olen maalata töhertän taik luken. Katt autais maalamises, mut ko se haise häne nokkas juur kamalalt, ni hän suasi vaa lukemist. Taik mää luen, ja hän makka mun sylis taik olkpääl kehrämäs.
Koirat taas nautti ko on hankikanto. Sohvi juaks eilän tual pellol vaik kuin kaukan ja tänä se meinas lähti jaakama hiihtäjä. Ei sit vissi uskaltan, ko sukse pitivä merkillist äänt. Tytys haukkuma täält trekoolist ja haukuski viäl kaua see jälkke ko suksittelija ol jo karonnu metän taa.
Et tämmöst rauhalist kevättalvist, kuumejälkkeist elämä.
4 kommenttia:
no on siel ollu vauhtii ja vaarallisii tilanteita. Hyvin voin nähdä naapurin kissan ja ketun taistelun siinä pellolla. Harmi että oot ollu niimpal kipee ja et työ loppuu.
Mutta mukavinta on kuulla, että KISSA viihtyy noin hyvin. Siitä tulee aina niin hyvä mieli.
Voi kauhja sun kansas!! Onneks tauti talttu, mut kyl siin aikas otta, et tolpilles pääse. Mul mene ain vähä kauemma ko mul ei tul kuumet kirvelläkä. Mut katt o ihana ko see hoita ja helli. Ei koira semmottos hoirakka ko kissa.
O se hurja see naapuri katt. Vaik emmää sitä san, kyl meilläki oli semmone kolli, et see toi mettältäs iso rusako ja rätkäsi sen Äire kinttuje ete, et paas tehre siit paisti. See ei antanu ittetäs kines vanhanaka ko tiäs kualema tuleva, meni aita al kualema. Muute see ol laste kans ko enkeli, ei koska raapinu, eikä vahinko tehny, vaik kui vanutetti. see oli semmone Juuso-boy, musta katt. Oike mul ikävä sitä tuli.
Mut pirä sää ny itestäs huali!!
Olipa hyvä, että selätit sairauden ja pääset nauttimaan keväästä. Voi jösses, millainen katti sulla on naapurina. Ei ole sillä ainakaan itsetunto alhaalla.
Aurinkoisia päiviä sinulle karvakuonojesi kanssa.
Mukava lukea, että olet taas paremmassa kunnossa. Sitkeitä ovat nämä talven pöpöt.
Lähetä kommentti