sunnuntai 18. syyskuuta 2011

koton jälles

Tervessi Lapist. Reissu ol mukava ja vei murhet pois miälest, hetkeks.
Laitan reissukuvi joku päivä, ko saan aikaseks.

Kotipihal torellisuus löi päi silmi: pressut ol kaik irti ja vett saro iha oikosenas. Porsto lattial loris vesi nii eten meinannu saara väliove auki. See on paisunu ja kränittä viäläki.

Muuto ol kiva tull kotti. On hiljast ja rauhallist. Hain koirat perjanta-ehtost kotti ja he oliva kovaste ilossi. Turkit ol trimmattu ja kaik ol muutonki menny hyvi.

Katon kans ollanki ny ihmes: aluslevy ova kastun ja kupruileva ja vesisaret on luvattu joka päiväks. Ystävä käve aamul ottamas Takkupään laittamat pressut auki et katto vähän kuivais päivä aikan. Hän lupas tull ehtoste laittama ne jälles paikalles. Saa nährä kuivak se tarppeks et vois ajatel huava laittamist, vai tarvittek laitta uuret levyt. Huoh.

Täs vaihes näyttä jo silt, et se keväne teräspeltitarjous olis sittenki tullu halvemmaks ja mul olis ollu ehjä katto o mont kuukaut. Mut jälkiviisaus on sitä lai, mikä autta toissi, ei enä ittiän.

Viäläki päivittäin taistelen synkistelypeikko vasta, se vaani munt tual kato reunal. Yritän keksi muut ajattelemist ja koitan jaksa tehrä jotta, mikä piräis miäle virkempän. Kumminki välil tuntu et kokonaine seinä on kaatumas niska. Kamalint on tiato siit,et sen kaatuvan seinän takan on toine samanlaine orottamas.

Mut oli koton jotta hyväki orottamas: postlaatikos ol paketti, misä ol kirja ja lohruttavi sanoi ystävält. Kiitos hänel! See lämmit enemmä ko kahret villasukat. Samate kiitos teijän kannustavist kommenteistan ja avuntarjouksist! Tuntu lohrulliselt ajatell, et toise ova henkes mukan ja ajatteleva lämmiäste. Se autta osaltas jaksama täsä kaaokses.

Nyy mul on lisseks semne onkelma (toivottavast saan koht lakat valittamast) et olen lakannu luattamast toisse katontekijä. Hän rupes puhelema nii levottomi et mul men viimänenki usko häne ossamises. Hän ei selvästikä ossa mut ei myännä eikä tahro kuunnel neuvoi. Toisaltas hän olis valmis tulema huamen töihi ja jos kaik ruppeis menemä hyvi ni tyä vois ol valmis ens viiko aikan. Oikkiastas se olis vaa parin päivän tyä kahrelt miähelt, mut en uskall enä luatta sihenkä.

Olo on ko muinasel harakal. Jos nokk irtto ni pyrstö tarttu...

Ai nii, se kullankaivuu. Me oltti kultta kaivamas Laaniojal ja löyrettinki. Se jaetti tasan koko porukan keske, kaikil tul piän vesipott misä uis piän hitune kultta. Jourusin koko bussilastin silmätikuks, ko en suastun ottama oma osuuttan. Mut ajatelkka itte: semsel määräl kultta ei ol ko muistoarvo. Sit se pyäri piironkilaatikos muitte roinate joukos, mitä mul on ennestäski liiaks, ko ei sitä oikke suut heittä poiska. Mittä sil ei tee. Sen tähre en hualin sitä lainka.

Asi olis ollu eri jos sil olis ollu jotta rahallist arvo. Täsä tilanttes sil olis kysynttä, rahal. Mut ei semne täimunan kokkone hitune aut munt katonkorjaukse maksamises yhtä ja laatikois on, niinko sanott, muutonki ahrast.

Muuto kaik on hyvi.

7 kommenttia:

Olga kirjoitti...

Tervetuloa kotiin!!! Ja mukavalta tuntui tuo reissu. Nyt pistän kädet kyynärpäitä myöden ristiin ja toivon, että se sun kattos saadaan kauniiseen aikaan valmiiksi. Mulla on kokemusta vastaavanlaisesta sähkömiehestä ja lopulta hän pyysi minulta 700 euroa ylimääräistä työstään. Ilmoitin etten maksa, enkä maksa aiempaakaan laskua, että mittani on nyt täynnä. Ei ole näkynyt miestä, ei laskua, ei yhtään mitään. Valokuvia otin hänen töistään ja ne on odottamassa, jos jonkin sortin lasku luukkuun kolahtaa.

Piu kirjoitti...

No huh! toivottavasti en joudu sentään moiseen tilanteeseen. Tosin mullekin jo vinkattiin, ettei ehkä ole syytä maksaa koko laskua. Saa nähdä. Olen aina mielelläni maksanut hyvin tehdystä työstä, mutta ensimmäistä kertaa joudun tekemisiin huono työnjäljen kanssa. Aina oppii jotain...

vilukissi kirjoitti...

Olgan neuvo oli hyvä, ota valokuvia alusta saakka! Eikä sun tarvi salaa kuvata, hyvä vaan kun mahdoll korjaaja haistaa, että työnjälkeä kuvataan. Valokuvilla ei kattoa tehdä, mutta jos työnjälki tulis hyvää. Ymmärrän harakkamaisen olotilasi, ei oo kiva, ku tökkii ja vielä isos asias. Voi ku tuntisitkin jonkun rakennustarkastajan ymv, joka tulisi paikalle katsomaan, kun työt aloitetaan ja kävisi säännöllisesti...aivan kuin pelättimenä tekijälle.

Piu kirjoitti...

Heh, nyt sen sanoit. Tietty tunnen rakennustarkastajan ko istun lautakunnas... en ny viitti sitä vaivata, virkamiestä. Mut eilen annoin tyrnevät ohjeet, kun aikovat tänään aloittaa. Mulla on ammattilais-ystävä, jolle olisin työn alunperin antanut, jos sillä olisi ollut aikaa. Hän kävi katsomassa tilanteen ja antoi ohjeita. Mua on vissiin vanhemmiten ruvennut vaivaamaan liika kiltteys.

Unknown kirjoitti...

Mul meni kuus kuukautta ootelles, et sais jonku peltisepän tekeen piipun pellityksen. Eihä sisähommii voinnu alottaa, ku katos oli iso reikä. Ai että se sapetti se oottelu, mut kui oliki onnelliin olo ku vihdoinki saatii se reikä umpee...

Minz kirjoitti...

On se kyl kummallist touhuu. Eiks se oma tyän jälki ol niinku mainos tulevil töillekki - vai onks heil jo nii iso pesämuna säästös, ettei tartte töit enää tulevaisuures tehräkkää? Ihmettelen. Puhumattakaa ammattiylpeyrest...

Ja kannattaa tosiaa laittaa asioit ylös reklamaatioho, ettei sit maks liikoi. Varsinkaa, jos sul o jottai lisäkului tullu asian takii jo muutenki.

En ihmettele, jos ottaa pattii. Tsemppii sin! Ja toivotaa, et saat äkkii kunnon katon pääs pääl!

tiuku kirjoitti...

Joko on asiat alkaneet rullata katolla paikalleen. Toivon, että kattotyöt on saatu valmiiksi ja huoli vesisateista on jo ohi. Lämpimiä ajatuksia syksysäähän. Hellaan valkea, koirat kainaloon ja ei muuta kuin syyshaiveilemaan valkoisesta lumivaipasta.