keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

pistoksis

Nyy ei voi valitta kylmyyt. Kell o yhreksä aamul ja kraarei on kakskymmentviis akkunan takan. Luulen et ko aurink ruppe paistama mittari ni mennä liki neljäkymment, vaik välis o suur sireenpuska.

En meinakka ruvet häärämä muut ko tyätöit. Käven äske kastamas kurku ja tomaati kasvihuanes ja see saa riittää trekooltöiks tänä. Nurmiko tarttis leikat, mut see o liiaks raskast. Orottakko viilemppä päivä.

Sunnuntaine airanteko ei ollu kaik hyväst. Olin hanslankarin pelkis shortseis ja melkken  paljaskontein. Hyttyssi ol kovaste varjos ja semssi piäni niinko kärvässi. Ehtost saunas puheli Takkupääl, et ollenk tullu immuuniks hyttysil ko ei yhtän paukama noussu.

No, maananta mun rupes nilkkan kutisema ja huamasin, et niis ol aika ärhäkän punassi paukami. Semssi epämääräsen muatossi ja kutis kovast. Ehtost vasen nilkka ol jo kovaste turvoksis ja kutina ol siätämätönt.

Eilä sit vast tajusin et mää tartten jotta troppi. Holvasin ensiks niihi etikka, mut ei see vaikuttan mittä. Sit laiti kortisonivoiret ja köljäsin kaik laatikonppohjat, ko muisti et mul o ollu antihistamiini pari kappalet. Löysinki vihroin ja oti ne molemmat. Kutina lakas hetkeks.

Ehtopäiväl läksin kirkonkylä ja poikkesi samal apteekis hakemas lissä troppi. Farmaseut peljästys ja rupes jaakama munt lääkäril, mut neuvos sit kumminki kaikkist vahvimppa ilma resätti myytävä troppi. Otin koht yhre.

Siin ol sit jo niimpal lääkityst, et menin kottipäästy iha veteläks. Nukati keinustuali ja heräsi sihe, et mul tul viaras. Kaffe sit see verra virkist et jaksoin seurustel hänen kans mut menin kyl nukkuma jo yhreksält.

Nyy aamuste nilkka ol paksu ko limppu ja toinenki karvastele. Ne piäne kärpäse oliva polttiaissi ja mää olen vissi allerkine heil. Mul on kerra enne ollu samalaine kippi purema sääres ja sen paraneminen kest pari viikko.
Kiva.

Onneks on kuuma eikä tarvitte pittä pitkälahkeissi housui, sil et see ei kärsi yhtä koskemist, siit se turpo lissä ja kutina ylty semmoseks et teke miäli irrotta koko kinttu. Ja onneks mun ei tarvit men mihenkkä tänä. Voin pittä kontti ylhäl ja levos, turvotus laske eine taik ei ainaka lissänny.

Et kaikki lai vaiva ja vastust voi ihmisel tulla. Iha niinko mul ei olis muuton tarppeks. Kyl mar tämäki sit ens suven jo nauratta.

4 kommenttia:

Sari kirjoitti...

Nuo polttiaisen puremat ovat kyllä ihan kamalia. Koetahan nyt parantua!

Piu kirjoitti...

Googletin ja onkin kait niin, että olivat mäkäräisiä. Tai jotain. Nyt alkaa tilanne olla jo parempi, enää vähän turvotusta ja kutinaa, mutta kirkkaanpunaiset paukamat on komeat. Huoh.

Unknown kirjoitti...

Mul toi V o iha yht allerkiin, jollei enempiki. Antihistamiinii suunkautta ja parhaaks lääkkeeks oon todennu tollassis(ki) jutuis murskattu piharatamonlehti. Hierot pari lehtee sormievvälis murskaks ja hinkkaat sit pistoskoha vihreeks. Yöks ratamonlehtii nahkaavaste hautumaa kierroksen kahen alle sideharsoo ja kyl vaa paranee, ainaki tääl.
Muuteha pihal o mukava puuhailla.

Piu kirjoitti...

Kiitos vinkistä, olin kokonaan unohtanut ratamonlehdet. Niillähän paranee kissanraapaisutkin. Antihistamiini väsyttää ihan vietävästi, hyvä ettei tänään tarvi autoilla.