aamiaine

Suame suvi on merkilline, ikän ei tiär mitä seuravaks tule. Paitti et säätiarotus on nykysi aika hyvi peril ainaki seuravan päivä ilmoist.

Nii et ei tämä sare iha yllätyksen tullu. Eiläaamust töihi lähties ol taivas pilves ja kottitulles paisto melkke aurinko, mut sil välil ol tullu vett oikke aika taval, sitä ol jälles porsto lattiallaki. Olin onneks siirtän Takkupää saappa hiuka syrjemäl, muuto ne olissiva ollu täynn vett.

Perjantaehtost ol piän ukoilma, hetke aikka jyris ja sare tul semse tuulen kans et luulin sen viävän sauna mennesäs. Ilma ei jähtyn lainka niinko yleensä ukkose jälkke ja trekoolis ol aamul yht kuuma ja kuiva ko ennenki.

Lauanta lähretti Sohvin kans Lohjal koiranäyttely. Kovast kuumurest hualimat reissu men hyvi ja Sohvi sai hyvä arvostelu. Mää en lakka hämmästelemäst sitä, kui erilaine Sohvi on kehäs ko muullo. See kulk korva jä hänt pystös ja nautes siit ettitakasi tripakoittemisest. Lopu aikka hän makas kopassas ja kyllästys.

Pyhän ol pikkune Taavi vanhempines kyläs. Me istutti ulkon, kannetti pöyt ja tualit ain uutten paikka sen mukka, misä ol varjo. Taavil tuatti vett punkka ja hän touhus sen kans. Välil hän kaas veren pois punkast ja trasikoitt sit siin lätäkös ja roiskutt kura. Hyttyse pakkasiva kiussama, mut ei hän niistäkä juur välittän.

Ne hyttyse, nii. Aamuste heräsin jo enne sian piäremä. Kuuntelin ko lehrejakaja kolistel tiäl, mahrok tiä oll kaventun ko hänel tunnus oleva vaikeuksi.
Hyttyne inis mun ympärillän eikä antan rauha. Olissin nukkun miälellän viäl, mut ei. Käännysin seljällen ja nappasin otukse nyrkkin, kui onnistuski ensmäsel kerral. Laiti simmut kii ja ajatteli, et nukun viäl. Ni eikös se inin ala uurestas. Kamaris oliki kaks hyttyst.
Avasin suun, verin henkke ja valmistusi antama kualettava iskun. Sit laitin suun kii ja nialasi. Sin meni see hyttyne. Eikä eres maistun miltä.
Olettak muuto huaman, kui hiljast tule, ko hyttyne lakka inisemäst? Oikke korvis humise. Vai olisik humissu tämä hämmästyttävä aamupalan tähre?