sunnuntai 21. marraskuuta 2010

turha touhu

Ole orottan aamukahreksast saak. Puin oikke vaatte yllen koht ko nousi ylös, enkä kekkaloinu yäkkäreis ja aamutakis niinko tavalisest.
Kävin siirtämäs neiti Siäväsen toissen paikka. Tyhjensin huussin (vaikkei se tähä liity).
Lakasin lumet pois lautkasan päält ja rappuilt.
Laitin piirustukset muavitaskun naolpyssyn pääl.

Ja koko ajan orotin. Niinko tiärät, se ei ol mun vahvin pualen.

Orottaes tapiseerasin nukkekotti. Käven välil kaffel ja orotin taas.

Kello pual yks lähetin tekstiviästin: Mikä on kotei tyämiähi näy missä?
Vartin pääst tule kellane paku pihal ja siin kaks miäst. -Mee meinatti pittä yks vapapäiv, tuuma toine. Mää siihe, et se on tiätty hyvä asi ja oikke, mut ko mul sanotti, et te tulet tänäaamust.

??

Katotti sit yhres mesta. Sovitti, kui laiteta ja mist mitäki löyty. He oliva hyvin kiinnostunei ja lupasiva, et kyl he vaa tule. Joskus.

Sit soit see, kenen kans olin asian sopinu. Hän pahottel, koit laitta miäste syyks. Puhel, et ens viiko aikan valmistu. Et jos tiistan alottaissiva. Ko hänenki mökkis tarttis jouluks tul valmiks. Et nee siin välitöinäs käyvä sit meil.

Jaa-a. Ans katto kui käy.

2 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Odottavan aika on pitkä. Ja varsinkin, kun hiljalleen hiipii tunne, ettei kukaan enää tulekaan...
Vai että pomon oma piti saada ekaksi valmiiksi. Mun pitääkin käydä kurkkimassa nukkekotiasi!

Piu kirjoitti...

Sano muuta! Mulle ei sovi odottelu ollenkaan, tulen ihan kirjavaksi semmoisesta.
- Kirkkokatua ei ole päivitetty, kun en ole kuvannut tekemisiäni.
Jos huomenna päivänvalossa saisi jonkinlaisia kuvia..