Olin aluksi melko epäileväinen moisen harrastuksen suhteen, mutta se on osoittautunut mukavaksi, jopa hauskaksi puuhaksi. Pidän siitä myös sen vuoksi, ettei siinä tarvitse juuri puhua joten puhevaikeuteni ei haittaa. Eikä tarvitse hävetä.
Kotiin palattua söin vähän ja Sohvi ehdotteli lenkille lähtemistä. Olin kuitenkin yllättäen niin väsynyt parituntisen pelaamisen jälkeen, että oli oikaistava sohvalle.
En varsinaisesti tarvinnut unta vaan lepoa. Puolen tunnin makoilun jälkeen lähdettiin lenkille ja sama toistui. Olin kotiin tullessa aivan poikki.
No, minullahan on aikaa makoilla vaikka kuinka. En vain ole koskaan tuntenut tarvetta siihen. Ikä alkaa painaa, kun ei jaksa enää kilometriä kävellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti