torstai 21. tammikuuta 2016

Talvi

Raikasta ja kaunista on riittänyt, varsinkin nyt kun saatiin lunta. Koska kaunista pitää olla yhtälailla sisällä, haen kukkia joka viikonlopuksi. Tai niin usein kun on tarpeen, sillä joskus kimppu kestää kauniina toista viikkoa.

Joulun jälkeen silmä kaipaa jotain kevyempää, joten tämän hetken kukat ovat kaikki melko hempeitä.


Alimmassa kuvassa olevat kukat sain kaupanpäällisiksi. Vakioasiakkuudesta on iloa.

Olemme Sohvin kanssa edelleen kävelleet töihin näinä kylminä päivinä. Välillä on vähän sormet ja tassut nipistelleet, mutta vaurioita ei tullut. Sohvilla on paksu turkki eikä omanikaan ole huono, vaikka sillä onkin jo ikää 60 vuotta. Monenkohan kettutytön ekologinen halpatuontivaate kestää käytössä yhtä kauan? Epäilemättä turkkini palvelee vielä muutaman vuosikymmenen ja senkin jälkeen siitä on iloa. Sen voi lopuksi haudata maahan ja se lannoittaa pitkään vaikka ruusupensasta.




Pieni pihakuusi joutui antamaan periksi kovalle tuulelle. Se ei millään pysynyt pystyssä, kun multa ruukussa oli sulaa eikä tukenut pientä puuta lainkaan. Nyt se on jäätynyt  vinoon ja lumi kinostuu sen oksille. Se on silti sievä, varsinkin illalla pimeän aikaan.
Lunta on jo aika kivasti, puhdasta ja pehmeää. Ja kevyttä lapioida, mikä on iso asia. Tosin suurimmat lumityöt täällä tekee huoltomies.

Tulossa on ilmeisesti taas melko kylmä yö. Kotiin tullessa lämpötila oli melkein tasan sisällä ja ulkona. Vain pieni etumerkki erona... Ei ihme, että nenänpää oli tunnoton.

Vaikka työpöytäni ei olekaan sellainen kuin kotona, olen sentään pikkuhiljaa ruvennut jotakin tekemään. Enimmäkseen tulee piirettyä ja maalattua, mutta viime viikolla sain aikaiseksi muutaman tuolin. Tuo pöytäni ei ole hyvä askarteluun, joten laitan sen todennäköisesti myyntiin ja hankin vähän kestävämmän ja myös tilavamman version.
Tosin nappuloiden tekeminen tuohon pikkuruiselle shakkilaudalle ei juuri tilaa tarvitse.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

On se mukavaa päästä kylmästä lämpimään. :)

vilukissi kirjoitti...

missähän mun pikkuiset tuolini ovat...hmm, tyttäret? Aina joku on sosialisoimassa. Näyttää ja kuulostaa mukavalta, siis sun touhusi, ei mun lavittojeni katoamiset.