aikamatkailua

Terveisiä 80-luvulta. Olen viettänyt koko viikonlopun poistamalla tulevasta kodistani kyseistä vuosikymmentä. Luulisin onnistuneeni, paitsi kylppärissä. Sen kaakelit ovat kyllä uudet, mutta voisivat kyllä olla kolmekymppisiäkin.
Huoh. Kaikkea ei voi saada, joten tyydyn olemaan kiitollinen siitä, että pesuhuone on siisti.
Olihan kyllä urakka. Poistimme kaikki tapetit, osan postimerkin kokoisina paloina ja keittön lattiasta korkkilaatat. Kaikki mustat lattia- ja karmilistat saivat myös lähteä. Terassin kaiteet, josta toinen puoli oli kaksimetrinen umpeen laudoitettu viristys, kaadettiin odottamaan noutajaa.
Ystävä kävi purkamassa keittiön ja makuuhuoneiden kaapistot.

Huomenna käyn hakemassa vähän lattianpäällysteitä ja tiistaina saapuvat uudet kalusteet. Viimeistään silloin alkavat hankaluudet, sillä eihän voi olla niin, että kaikki sujuu kuin tanssi. Vai voiko?
Seinissä riitti tasoittelua, kolmessa vuosikymmenessä ehtii ripustaa taulun jos toisenkin, puhumattakaan hyllyistä ja verhotangoista. Hiomakoneeni on valitettavasti kuollut lainareissullaan, joten semmoinen pitää hommata jotta saan seinät hivaistua maalauskuntoon. Seuraavat päivät kuluvatkin mukavasti maalaten ja nikkaroiden.
Ensimmäiset itkutkin on tirautettu. Takkupää sanoi taannoin saunassa, että näin ei enää kauan sanota. Pakko oli vähän itkaista sitä murhetta.

välitila

Täällä on nyt menossa nyyhkävaihe. Suuri murhe on päällimmäinen tunne, kun kuljen tulevan entisen kotini lattioilla. Mitä olenkaan mennyt tekemään?
Olen antanut itselleni luvan murehtia oikein olan takaa koko tulevan viikon. Sitten saan asuntooni avaimet ja aloitan sen kunnostamisen.
Toki olen jo hakenut värikarttoja ja laattaesitteitä. Erehtymätön silmäni bongaa niistä aina sen kalleimman version. On tavattoman työlästä sen jälkeen löytää se toiseksi paras, johon ei uppoa koko budjetti. Huoh.
Lähden nyt ystävän kanssa keittiökauppoihin. Molemmille tarvitaan uudet köökit, ja asioita on hyvä puida yhdessä. Miehiä tässä vaiheessa ei tarvita, itse ymmärretään paremmin. Varustan mukaani kameran, rullamitan, lehtiön ja kynän. Pankkikortin taidan jättää kotiin odottamaan, nyt ei tehdä ostoksia.

Ostoksiin liittyen on pakko tunnustaa eräs asia: taannoisella työmatkalla ostin Lissabonista mekon. Ihan tarpeellinen ja edullinen ostos. No, viikko sitten olin naapurikaupungissa ihan vaan ikkunaostoksilla ja tulin ostaneeksi (..!) mekon. Kotona kaappiin laittaessani tajusin, että se oli lähes samanlainen kuin lissaboninmekko. Minäkö muka tylsä pukeutuja? Tai huonomuistinen?
Eli tänään ei shoppailla, ainakaan mekkoja.

lopun alku

Se on kuulkaa menoa nyt. (tämän tulen sanomaan varmaan joka toisessa postauksessa tästä juhannukseen, niin suuri muutos on menossa)

Tein lopulta vielä yhden tarjouksen ja se hyväksyttiin, joten perjantaina minusta tulee kirkonkyläläinen. Vai oisko alue jo Kostiaista?
Kuinka vaan, olen eilisen illan uhrannut aikataulutukseen ja muuttosuunnitteluun. Työkaveri toi jo ensimmäiset muuttolaatikot, joten ei ole enää mitään syytä vetkutella.
Ja tietenkin koko homma tulee nyt mahdottoman sopimattomaan aikaan työelämän kannalta. Ajoitus on aina ollut vahva puoleni :)
Joudun piiskaamaan itseni varsin maaniseen tilaan, jotta saan kaiken toimeksi. Kovat sanktiot takaavat sen, että paniikki on tosiasia jo ennen Helatorstaita.
Toisaalta: nämä asiat eivät yleensä parane tai helpotu hidastelemalla. Parempi kertakirpaisu kuin jatkuva jomotus, sehän on jo nähty.
Kuvia en edelleenkään taida ehtiä tänne laittamaan, mutta otan niitä kuitenkin. Teen sitten aikanaan pölyn laskeuduttua kuvapostaukset koko ruljanssista, että jää jälkipolville (ja itselleni) muisto.

Selasin tietysti illalla netin tarjontaa muuttoasioissa, ja siinä jo oli mennä pupu. Kaikenlaista ilmoitettavaa ja muistettavaa varsinaisten tavaransiirtojen ja rempan lisäksi. Nyt jos koskaan tarvitsen niitä kolmea herraa, joita hoivailin parikymmentä vuotta. Perikunta kokee järkytyksen, kun havaitsee, että tällä kertaa muori on oikeasti lähdössä ja tosissaan, eikä vaan lämpimikseen uhkaile. Saa nähdä, montako ulkomaanmatkaa, välilevytyrää ja ylityöputkea tilanne laukaisee :D
Ellei tapaukseni olisi niin sekava kaikkine tavaran hävityksineen, tilaisin muuttofirman hoitamaan homman.

sittenkin

Se tuli vielä sittenkin, talvi. Aamulla oli maa valkoinen ja lunta tuli sakeasti. (aamu=klo 8)

Mun vappuni menee toipilaana. Ihan hitsin vetelä olo, alkoi epäilyttää että joukossa on jotakin allergianperhanaa, joka yhdessä keuhkokuumeen kanssa vie voimat.

Mutta haa, join silti vappusimat (siideriä..) ja söin tippaleipiä! Kaksi kpl, toiset kaksi säästin tälle päivälle. Ja mässäilin pikkuruisilla munkeilla, sellaisilla kahdesti puraistavilla. Niin että humala on tullut kokonaan sokerista.
Josta tulikin mieleeni, että ennen aina kiellettiin antamasta koirille sokeria, se aiheutti niille vuotavat silmät ja sokeutumista. Meille kakaroille sokeri oli vaaratonta vaikkakin paheksuttua syötävää. Paheksunta tuli siis pelkästään siitä, että se oli hyvää.
Katti vietti hillittömän vapun jossain kylillä. Lähti jo eilen päivällä eikä tullut koko ehtoona kotiin. Aamulla kömpi unisen oloisena puuvajasta ja on syötyään nukkunut Sohvin punkassa. Sohvi yritti ehdottaa sille siirtymistä jonnekin muualle, mutta katti käänsi kylkeä eikä edes silmiään raottanut. Heh, on sillä rankka elämä.
Sohvilla sen sijaan on tylsää. Minusta ei ole sille juuri seuraa enkä ole jaksanut ulkoillakaan sen kanssa. Sentään värkkäsin sille vähän ajankulua ja piilotin puruluun pyyhkeen ja pahvitötterön sisälle. Siinä meni kymmenisen minuuttia ja hauskaa näytti olevan. Pitäisi keksiä sille puuhaa useammin.

Akkunan takana aurinko kurkkii pilvien raosta. Narsissit ovat karistaneet lumet niskastaan ja nostaneet päänsä kohti aurinkoa. Lähtisin ulos, ellei siellä olisi niin hyytävän kylmä.
Parempi keittää päiväkahvit. Juokaa tekin, jos munkkeja on vielä jäljellä.

huti

Täällä ollaan vielä - ja kohta ilman asuntoa.
Ei päästy yhteisymmärrykseen myyjän kanssa mun kotini hinnasta. Ehkä se ei sittenkään ollut mun kotini.

No, annetaan ajan kulua. Jonkun pää kääntyy tai löytyy se juuri oikea asunto sopivalla hinnalla. Vuokraan jonkun loukon siksi aikaa.
Nyt olen jossain keuhkokuumeen tyyppisessä taudissa. Diagnoosi tulee siitä, että edellisyönä oli kova kuume ja nyt on keuhkot kipeät. Väsynyt olen ja aivastelen, mutta muuten ei oireita. Paitsi keuhkoputkien ahtaus.

Hauskaa vappua niille, joilla on vappuna hauskaa. Kaikille muille toivotan mukavia kevätpäiviä, räntäsateesta huolimatta.

kahden vaiheilla

..on kaksi mahdollisuutta. Jos valitsee ykkösen, niin hyvä on. Mutta jos valitsee kakkosen, on kaksi mahdollisuutta: ...
Eikös se G. Pula-aho joskus muinaisuudessa (vai oliko se Eemeli) luetellut pitkän rotlan tuohon tapaan.

Mulla on vielä kahdesta valita, vaikka niistä viimeviikkoisista toinen karsiutui näytössä. On siinä vaan monta asiaa pohdittavana, ennenkuin saa katon päänsä päälle. Olen pihi ja ronkeli, ei ollekaan hyvä yhdistelmä. Lisäksi toisen asunnon myyjä on pikkuserkun vaimo, mikä on vielä pahempaa.
Mutta kun haluaisin juur siihen...
Pitää lirkutella pankkiirille vähän enemmän. Oisko pitänyt jättää ne joulusuklaat syömättä, nyt pitäisi olla siro ja sievä? Jos pankin setä on huomenna tyly, en ikänä enää syö suklaata.

Viitaten Vilukissin aiempaan postaukseen voin kertoa, että mun toivottavasti uusi kotini on vihreä...

lähdössä

Nyt kun on palattu kotiin, ja oltukin jo monta päivää, niin voi jo suunnitella uutta lähtöä.

Kas kun torppa ei olekaan enää kovasti myynnissä. Eikä mun asuntoanikaan kukaan tainnut ostaa, joten menen sitä katsomaan alkuviikosta.

Hiukan hirvittää, laskin on kovasti tarpeeseen.
Pitää miettiä ja laskea, kun olisikin nyt kaksi vaihtoehtoa tulevaksi kodiksi.

Toisella on hyvä sijainti, huonompi kunto muttei todettuja vikoja, muuta kuin kova hinta.
Toinen sijaitsee "väärällä" alueella, on hyvässä kunnossa ja halvempi, mutta kylppäri vaatii rempan kosteusvahingon vuoksi.

Molemmat syynätään, se on selvä. Pankin kanssa joutuu vähän keskustelemaan, mutta se ei liene pitkä jutustelu.
Kolmas vaihtoehto olisi ostaa naapurikunnasta numeroa pienempi residenssi, jolloin saisi viedä pankille päin ja elo olisi kevyempää. Ja ahtaampaa. Työmatkakin pitenisi.
Huoh.

Tässähän se päästäinen kuluu, ihmetellessä.

Iloista pyhänseutua teillekin.