torstai 13. elokuuta 2020

suuria muutoksia

 Olen koko kesän pohtinut puoleen ja toiseen, kuten tapani on. Lopulta tein päätöksen: jään eläkkeelle ja vaihdan asuntoa. Paikkakuntaakin.

Näin virallisen vanhuuden kynnyksellä olo on hämmentynyt. Ei pitäisi olla, sillä jo joulukuussa sain tuntumaa todellisuuteen: nuori sairaanhoitaja oli ällistynyt kun tarvitsin lääkärintodistuksen työnantajaa varten. Luuli minun olevan jo virkaheitto.

Yritän nyt edetä asia kerrallaan tekemättä suuria suunnitelmia.Asuntokauppa määrää tapahtumien aikataulun ja siihen voi mennä aikaa. 

Niinpä me Sohvin kanssa odottelemme aikoja parempia ja nautimme samalla loppukesän lämmöstä. Jospa toimeutuisimme vaikka sienimetsälle entisiin kotimetsiin.


maanantai 10. elokuuta 2020

viikon aluksi

 

Sateenvarjot tervehtivät taas työviikon aloitusta. Maan parhaaksikin mainittu kenkäkauppa Alina on luullakseni tuon ripustuksen taustavoima. Iloisesti heiluvat varjot jo toista kesää Uudenkaupungin Alisella kadulla.

Ryhdyin myymään kiinteistöjä:

Olisi tarjolla komea nelikerroksinen talo pienessä rantakaupungissa osoitteessa Kirkkokatu 10.

Vähän haikea luopua tuosta, olenhan sitä tehnyt jo kymmenen vuotta. Rahallisesti sen myymisestä tulee tappiota runsaasti, mutta se pitänee laskea harrastuksen hinnaksi. Toivon että se tuottaa jollekin vielä yhtä paljon iloa kuin minulle.

Tänään on muutenkin suurten ja vähän pienempien muutosten päivä. Jälkimmäisiä edustaa hiustenleikkuu. Kummityttöni on viime aikoina huolehtinut asiasta, ja nyt hän on saamassa vauvan ihan näinä päivinä. Lupasi vielä leikata, kun ei kuulemma tunnu missään, raskaus.

Evääksi otin vadelmia. Pitää nauttia niin kauan kuin kotimaisia saa tuoreena.

lauantai 8. elokuuta 2020

vanhat vaivat

 Aamulenkkimme oli 3,4 km ja meiltä meni 43 minuuttia sen tekemiseen. Sohvi täytti keväällä 12 v ja askel lyhenee. Vielä se jaksaa kipittää noinkin pitkän lenkin, kunhan ollaan ajoissa liikkeellä. Tänään on tulossa hellepäivä, joten seuraava lenkki tehdään vasta auringon laskettua.

Kerttu on muuttanut kaupunkiin Keskimmäisen seuraksi, ja käy kotona vain trimmattavana. Me kaksi mummua viihdymme hyvin keskenämme.

Olen loman aikana siivoillut kaappejani, ja on aivan hämmästyttävää, miten ne ovat täyttyneet kuudessa vuodessa. Olin siinä uskossa, että tulen toimeen hyvin vähällä määrällä tavaraa, mutta jostain sitä on taas kertynyt yli oman tarpeen. 

Vaikka tilanne ei ole mahdoton, vaatii se taas tiukkoja toimenpiteitä. Tällä kerralla ei ole kysymys asioista, joihin olisin kiintynyt. Kunhan vain lajittelen ja toimitan pois.

Ikkunat pitää pestä tänään. Inhoan sitä. Nämä uudet ikkunat ovat kyllä paljon helpommat pestä, mutta silti se on ikävää hommaa. 

Toisaalta, voisihan olla mukavaa, jos näkisi ulos.

Kesäkurpitsaviljelykseni epäonnistui täysin, vaikka toisessa ruukussa majailevat yrtit rehottavat. Laitan kaiken ilmaston syyksi: kovat tuulet riepottelivat ensin kookkaan taimen monelle mutkalle, ja sen jälkeen sateet aiheuttivat homehtumista ja lopuksi kaikki hedelmän alut mätänivät. Päästin kasviraukan kärsimyksistään ja vein kompostiastiaan. 

Olisikohan olemassa jokin hyvä syy lykätä ikkunanpesua?

perjantai 7. elokuuta 2020

kasteiset aamut


 

Aamuisin huomaa miten kesä on edennyt. Ohrapelto aamulenkin varrella kiiltelee hopeisena ja valo tulee vähän toisesta kulmasta kuin kesän alussa.

Illat ovat vastaavasti hämärtyneet niin, että nukkumaan mennessä pitää sytyttää lamppu.


Ajatukset vaeltavat, mieli pyörittelee menneitä ja tulevia. Ei varsinaisesti pelota, mutta olo on välillä varovaisen innostunut ja toisinaan erittäin vastahakoinen.

Muutos on mahdollisuus.


tiistai 4. elokuuta 2020

lomat on pidetty

Tämän vuoden loma oli vähän lattea kokemus, johtuen talven pitkästä sairauslomasta ja heti sen päälle alkaneesta etätyöjaksosta. Sellaista "kohta alkaa hyvin ansaittu loma"-fiilistä ei oikein päässyt syntymään. 


Ja kun ilmatkin vielä menivät ihan pyllylleen ja kolme ensimmäistä lomaviikkoa oli kylmiä ja sateisia, on tämän vuoden lomasaldo heikko.
Toki olen levännyt ja mukaviakin kokemuksia jäi mieleen, mutta päällimmäinen tuntemus on kyllä kyllästyminen.

Sisko oli vuorostaan alkukesällä jalkaleikkauksessa, ja vietinkin juhannuksen ja pari viikoloppua hänen seuranaan. Ei raukka päässyt mökille eikä juuri minnekään muuallekaan, joten oli tyydyttävä isosiskon virkistävän seuraan.


Elämä on toisinaan kovaa.


Yksi viikko oli sentään Takkupään kanssa yhteistä lomaa, ja päästiin muutamaksi päiväksi merelle. Olin vähän epävarma, miten ketterästi kykenen liikkumaan veneessä, mutta kaikki meni hyvin. 




Lisäksi ilmat muuttuivat varsin kelvollisiksi. Väkeä oli liikkeellä runsaasti vaikka oli jo heinäkuun viimeinen viikko. Lähes joka satama oli tuli täyteen iltaa kohti.




Nyt on vene taas laiturissa ja työt alkaneet. Kesää sentään on vielä jäljellä.






torstai 28. marraskuuta 2019

onneksi ei sada lunta

Sain viime viikolla kutsun lonkkaleikkaukseen ensi torstaiksi.
Kiitin kauniisti enkä ole sen jälkeen juuri nukkunut.

Minun on vaikea luottaa vieraisiin mutta nyt on taas pakko. Kaikki tavanomaiset järjestelyt on myös ollut hoidettava. Ajatukset pyörivät lakkaamatta tulevan viikon tapahtumissa.

Edellisestä leikkauksesta on lähes kymmenen vuotta aikaa. Olosuhteet ovat muuttuneet, ikää tullut ja mitä kaikkea.
Sovin kuljetuksen leikkauspäivän aamuksi. Osastolla pitää olla klo 7, syömättä ja pestynä. Koska en voi jättää autoani sairaalan pysäköintialueelle, piti tehdä erityisiä järjestelyjä, joiden tuloksena pääsen ajoissa sairaalaan ja Kustu päätyy aikanaan huollon kautta kotikatokseen.

Olen päättänyt ottaa niin rauhallisesti kuin mahdollista, vaikka joulusiivous on kyllä tehtävä. Tai olkoon nyt mikä siivous hyvänsä.

tiistai 29. lokakuuta 2019

muutosvastarintaa

Ilmastonmuutos tapahtui liian äkkia ja nyt mieleni ei sopeudu ollenkaan. Viime viikolla ihailin värikkäitä lehtipuita rantatien varrella ja nautin iltakävelyistä lempeässä syysillassa. Eilen liukastelin ja kaipasin villahousuja.

Olen tänä syksynä palellut enemmän kuin vuosiin. Nuorena minun oli aina kylmä. Luulin asian korjaantuneen viidentoista lisäkilon vuoksi, mutta nähtävästi verenpaineen aleneminen on tuonut vilun takaisin. Painokin saisi laskea, koska siitä ei ole enää edes lämmikkeeksi.

Olen lähdössä työmatkalle pariksi päiväksi. Pakkaaminen askarruttaa: miten vähän on tarpeeksi?