Joulun ihanuus ja kamaluus

 Meillä oli ihana aatto. Se kului vanhan kaavan mukaan. Kaksi vanhinta poikaa oli syömässä ja sitten kahvia juodessa avattiin lahjat. Jokaiselle oli yksi joten se ei kestänyt kauaa. Näytti olleen mieluiset paketit.

Menin nukkumaan tyytyväisenä ja toivoin saavani nauttia kerrankin rentouttavasta unesta. Se olisi kruunannut illan hyvän mielen. 

Yöuni loppui kuitenkin jo vartin yli puolenyön hengenahdistukseen. Ensin yritin huijata keuhkoja ja hengitin rauhallisesti mutta eihän se toimi niin. Keuhkot sanoivat että nyt ylös ja äkkiä. Niin sitten piti könytä istumaan narisevan patjan reunalle, laittaa Airvo seis ja lähteä olohuoneeseen. Tuntui että saan unta saman tien enkä sytyttänyt valoja tai laittanut telkkaria päälle.

Sainkin nukuttua pienestä heräämisestä huolimatta melkein viiteen, kun ahdistuskohtaus iski jälleen. Nyt ei ollut apua mistään kikoista, vaan oli lähdettävä herättämään Takkupää. Hän antoi morfiinia eikä sittenkään meinannut  henki tasaantua. Heti jos liikahdin tuli uusi kohtaus. Kyyhötin tuolissani kuin kani kolossaan ja odotin miten käy. Voinko ottaa toisen annoksen heti vai mitä pitäisi tehdä? Päätin kokeilla palaamista sänkyyn. Nostimme pääpuolen ylös ja ojensin itseni narivalle patjalle. Tuntui taivaalliselta oikoa itsensä ja levätä melkein vaakatasossa. Hengenahdistus alkoi uudelleen ja oli palattava tuoliin. 

Pikkuhiljaa aloin rentoutua kun kiinnitin kaiken huomioni hengitykseen. Nukahdin muutamaksi minuutiksi ja heräsin muumien ääniin. Takkupää oli avannut telkkarin ja söi joulupuuroa vieressäni. Sitten hän toi aamulääkkeeni ja ruokapullon. Vieläkään en voinut liikkua ilman ahdistusta. Kohtaus tuli vaikka vain ojensin käteni tarttuakseni puhelimeen. Lopulta lääke tuntui vaikuttavan ja Takkupää saattoi lähteä savustamaan kalaa(hänellä on tänään sukulounas). Nukuin lähes pari tuntia, niin koville otti kohtaukset. 

Olin yksinoloni ajan visusti tuolissani. Ei tullut mieleenikään lähteä liikkeelle. Takkupään palattua nousin käydäkseni vessassa kun ahdistuskohtaus yllätti ja niin meni pissat lattialle, mitään en voinut. Olin iloinen että sain vedettyä henkeä mutta harmitti toisen puolesta. Enhän kykene itse siivoamaan jälkiäni. Sain siinä Takkupään siivotessa ja pestessä vielä muutaman kohtauksen ennenkuin olin valmis palaamaan tuoliin.

Takkupää varusti minut monella tapaa, antoi morfiinia ja toi imulaitteen käden ulottuville, toi myös ruokapullon ja vettä.  Lähti sitten joulupäivällisille ja minä lupasin istua kuin tatti paikoillani. Telkkari on auki ja ohjelmaa tulee jos jonkinlaista ohjelmaa. On myös kirja kesken kuuntelun ja sanaristikoita täytettäväksi kuuntelun ohessa.

Tämä alkaa vaikuttaa vakavalta, jos henkeä alkaa ahdistaa tuolla lailla, en voi enää liikkua missään. En suostu pissimään julkisesti, en edes omiin housuihin. En tosin tunne kaipausta minnekään muualle, oma koti ja arkinen elämä riittää.

Uusi outo tuntemus oli eilen: tuntui kuin olisi myssy päässä koko ajan. Nyt se tunne on hävinnyt.

Kaikki on siis hyvin taas.