tiistai 19. kesäkuuta 2012

siunattu sarepäiv

Meil sata, enkä ol hiukkaka hualissan. Muistattak, ko viimäs suven murhettusin ain ko saro? Viäläki ko käyn sarepäivän porstos silmäilen laipiot taikk lattia, et näkyk vesivahinkko. Kai se hiljalles unhottu ja oppi taas nauttima sarepäivist.

Katist on tullu hurja: see o nykki ulkon. Vaik sata. Tosin se käve parkumas kastumistas aamuste pikkulan oven takan. Mut tahros sit kumminki taas pihal ja on ollu siäl nyy jo mont tuntti.

Olettak usse ajan autol linnui kualiaks? Tarkotan et onk see ihan tavalist?

Perjantan mul käve nii, viäl kaks kertta samal reissul.
Ensiks sorvamon pihal. Läksin parkkipaikalt ja siin ol tiäl piän parvi pului. Niit tuppa siäl olema, mut ne lehattava lento ko auto tule. Paitti tämä yks. En ymmärtän eres varota, ja sit vaa kuulus piän tömäys puskurist ja taustapeilis näkys ko hööheme pöllys. Toise pulu jo laskeutusiva takas sin irtosulkate joukko.
Käven tullessan kaupas ja kirjastos ja olin kokonas unhottan sen pulun. Juur keskel kylä jyrkäs kaarttes istus naakanpoik keskel tiät. Siin ei kerjenny eres hirastama, mut se sentä yritt alt pois: hyppäs ilma ja suaran puskuri. Töms. Ei osannukka lenttä, mut olis ollu eres yrittämät ni ei olis käyny kuinka.

Ko ain sanota etei kaht ilman kolmatt, ni olin jonku verra hualissan loppumatka, et tulek seuravaks joku viäl suuremp siivekäs koittama neiti Siäväsen puskurin kestävyyt. Mut sil kertta ne liikennekualemat lopus siihe.

Pyhän oli luannonkukkapäivä ja meil on Walon talol avoime ove. Oltti siäl muutama tunti esittelemäs entisil rippiskoululaisil, mitä olla saatu tänä kevän tehryks. Muutaman ihmisen kans kiärretti kattelemas ketokukkassi, tänä vuan ne ova hiuka myähäs eikä kaik ollu viäl kukas.

Ja mitä me nährä: siält on kaivettu ussemast kohrast taimei ylös! Jessus ko suutusin. Kumne helkkarin ääliö mene ja kaiva taimei luannosuajelu- ja muinaisjäännösaluelt JA yksityisaluelt, mitä se mäki myäs on, ko naapuris o puutarhaliike mist niit saa muutamal kolikol?

Täl kertta ei ol ollu kakarat toimeis, kyl see ol aikuse ihmisen tyät. Turppe ol laitettu takas ja yritetty tallot ete huamatais. Prkl, sanon mää ja teen asiast rikosilmotukse. Täst suajeluasiast o jauhettu paikallislehres joka vuas usseman kertta, enkä usk et o yhtä ihmist ketä ei sitä tiäräis. Ja vaikkei tiäräiskä, ni ei missä olosuhteis saa toisen tontil käyrä varkkais.
Toivon totiseste et ne varastetu kasvi kasvava ja rehottava sen varkka kukkamaas iankaikkisuurest iankaikkisuutte ja siitäki sivu. Toivon ete ne kual vaik hän lopultas yrittäis myrkyttä ne pois.
Kahrest syyst: etei tämä törkiä teko menis hukka ja hän yrittäis tul uurestas ja myäs siks et hän ei koska pääsis unhottama mitä hän on tehny. Ja et hänt ruppeis ajamitta kovaste vaivama ja hävettämä varkautes ja siltiki ne kukat muistuttais hänt siit joka vuas.
En ol erellenkä sovinnollisel ja armahtavaisel pääl...

Kuvi en voi tänne erelleskä laitta, ko mun kameran o täll haava karoksis, enkä keksi mil taval sen sais siält pois. Trekoolis olis pali kuvamist. Meit on ny neli trekoolmestari ko kuljeta peräsi puskate välis: mää erel,  sit koirat ja viimäsen tule katt ja mouru tullesas. Ruusut ruppeva kukkima ja sit on kaunist yllinkyllin. Sopivaste juur juhannukseks.

maanantai 11. kesäkuuta 2012

v-puhet

Olen pitän ittiän rauhallisen ja ystävällisen ihmisen. Mut ole joutun nyy huamama, et olenki salavihane. See on kamal asi.
Semsest o vakavi seurauksi: sappi tule viherkäiseks, koira ruppe syämä mattai ja voikukkie määrä kolminkertastu yhres viikkos. Voi oll muitaki, mut en ol niit kiukultan huaman.

Tämä kuukausmääril kestän kivuloisuus ja kronamine o täyttän mun sialun kiukul ja pualilles raivo. Munt otta päähän kaik: ihmise, niitten tekemise, muurahaise, siitepöly ja hiakkakasa. Tulemise ja menemise. Yä ja päivä. Lista o loputon.
Aamul ko herän ni olen koht ärtyn, ko aurink paista. Taik ei paist. Ja ärtymys lissänty koko päivän, nii et ehtost nukkuma mennes tuntu et halkken kiukust. Tekis miäl mukiloira tyyny ja peitto. Muit ei yleensä olekka enä liki siin vaihes. Kaik ova kaikonnu.
Kaik uure asia saa mun vastustama niit. Vanha kiukuttava ain ko muistan ne. En tahro tutustu uussi ihmissi, ko ne on kumminki harmittavaissi ja tuttavat vaihta tois pual kattu ko tuleva vasta. Kaupas tekis miäl närjäst jos joku hymyile. Mukula pillahtava parkuma ko mulkasen. Peili ei kest katto.

MUT PÄÄLLISIN PUALIN ole niinko ennenki. Rauhalline, kohtalaisen kiltt ja vai. Tämä kaik kiukku on mun miälen peräl, kaapis. Tiärän et se on siäl, ko kuulostelen, mut see ei näy toisil ihmisil. Ainaka kovi usse eikä viaramil lainka. Mut viha o olemas, se kaapp on täyn ja välist joku piänemp raivonpoikane pääse karkku ja aiheutta paha miält.
See kulutta voimi ja teke elämä ankkiaks. Oma elämäs vihamine, vaik kui piilos ja miälen takanurkas o raskas asi.
Nii et jos joskus jourut linjal ko päästän kiukun valloilles, ni syyttäkä ittiän. Olen nyy tullu kaapist täsä asias ja puhellu salavihapuhei julkisest ja uhmannu niin tehressäni esivaltta ja nettipoliissi. Kenellekkä ei piräis tämä jälkke olla yllätys jos myrrrrrkytän voikukat trekoolistan taik kiällän katti nukkumast mun puhtais pyykeissän. Nih.

sunnuntai 10. kesäkuuta 2012

kärvennyst

Kaikkilai saa lehrest lukki: vanhukse kärsivä ja kualeva kuumuutte. Kärsimine alka jo 15 astes, kualema astelukku ei sanottu.
Tämä asi o kuulem oikke yliopistos tutkittu juttu. Ko suamalaise ei oss suajauttu kuumuut vasta ni ne ruppeva kärsimä ko lämpö nouse yli viirentoist aste. Huoh.
Ko koko talv on kohkattu siit, kui huanoste vanhuksi laitoksis kohrella, ni  nyy täyty vissi vettä semne johtopäätös, et kaike muun kurjuure lisseks heit kiusata henkke uhkaval kuumuurel, ko oletettavaste vanhainkoreis ja hoitolaitoksis on talvel eine enemä lämpö ko viistoist? Vois ajatel et jossan olis peräte kakskymment taikk viäläki enemä?
Kaikke iäkkäimmä ruppeva semsis lämpötilois jo kärventymä.
Tämä uutisoinni takan voi tiätyste ol myäs toimittajan täyrelline ymmärtämättömyys. Jos esimerkiks oliski nii, et tutkimukses on paljastunu, et vanhukse kärsivä, jos lämpötila nouse siit kahrestkymmenest viistoist astett. See o jo semne lämpötila, et siit kärsi eine nuaremmakki.
En tykk tämsist "tutkimuksist". Taikk uutisoinneist, kummast sit on kysymys. Mil taval suajauruta lämmölt? Nukuta jääkaapis? Onk tämsil tutkijoil jäährytyskonei myynnis? Vai mikä tarkotus jutul on?
On kyl tott, et nuarempan ei ollu ikä liia lämmin. Sillon kakskymment kilo sit. Ja nyy tuntu etei jaks mittä ko mittar näyttä kahtkymmentviit. Mut en oss pittä sitä iäst johtuvan, ennemminki syyn on mun hyvi eristetys kropassan.
Ja ainaki tänäpe, ko istusin kuus tuntti museos, mikä o ollu talven kylmilläs ja vast toist kertta tänä kevän auk, viistoist astet aiheutt kooma muistuttavan jäykkyyren. Eli kärsesin kyl ja olin kohmes, mut en sen tähre et olisis ollu liian kuum.

Asiast toisse: on se hyvä ko ihmisel o ystävi. Ole ollu hiuka hualissan ko näyttä et täyty elät koko vuas yhreksän kuukaure palka varas. Mut eikä mitä, mun ystävän Mika o lahjottan mul viistoist euro peliraha kukkaron täyrennykses. Ajatelkka, tost noi vaa! Nyy jos ruppe puurokattilan pohja paistama, ni voin menn ja pelat koko summal kolikkopelei netis. Luulis semsel panostuksel tuleva raha yhre kauraryynipaketi verra. Kiitos Mikal! Kuka sit liänetki. Olet hyvä ystävä, koht lehtimyyjäte jälkke paras.