maanantai 24. syyskuuta 2012

touhus

Olipas mukava viikonloppu. Vaik saro.
Taik ei koko viikoloppu satan, eilä vaa, mut sitä tuliki sit senki erest.
Sain tehryks ja toimeks kaikkilai, semmostaki, mitä en ollu suunnitellu. Piänt puuha piänel tehol. Oli oikke touhuhattu pääs koko pyhäseuru aja.
Lauantan paisto aurinko suurimma osan päivä ja sain siivottu piha aika hyväks. Jotta risunkokkomist ja pilkkomist viäl jäi tehtäväks, ja suurimppi nokkoskasvustoi täyty jolla aikka harventta, mut muuto syys-asiat o hyväl mallil.
Eilä sit saro ihan koko päivän. Joka paik ol vetel ja vett tipus puitte oksist jote sitä tullu taivalt.
Naapur pyys näyttämä leiviuunin lämmityst ja ko see oli saattu palama, ni ruvetti ihmettelemä häne tupla-akkunias, ko ei menny paikalles. Sovitetti ja ihmeteltti. JOku ol jo ennenki niiten kans tapellu, ko muutama klasi ol porel.
Siin ol muuto esimerkk kui voira sopimattomal ja ossamattomal maalamisel melkken pilata akkunat. Niist roikus lateks-riakalei suurin roippein eikä ehjä maalipintta ollu juur missä. Laitan teil peljätykseks kuvi ko saan ne tost puhelimest ulos...
Ei niil akkunil nyy muut voinu ko laitta paikalles ja tiivistä liimapaperil. Mut ennenko kaik saatti sopima karmeihis ni meil ol vähti!
Jourusin lopultas hakema höylän ja höylämä akkunansyrjäst siivun pois. Toisist riitti, ko höölätti vanh paks maalkerros tiähes, mut yhrest akkunparis piti otta oikke puutaki ja silti see jämäht kii ennenko ol paikallas nii et jää ihemteltäväks, saarank se keväste irti.
Ja jote olis ollu iha kelppo, ni toisiks viimäne akkun putos omi aikojas lattial ja alamaine ruutu men kappaliks. See ol kyl jo valmiks rikk, mut olis se ny menny viäl tämän talve.
Meil men koko syksyne päivä kahrel naisel niitte akkunitten kans, nii et ehtoerle kerkesin juur syämä hiuka soppa ennenko piti lähti kulttuurseura kokoukse. Naapur lupas lämmittä sill aikka saunan ja niin käve, et sit ko tulin kotti ni saunotti viäl yhres.
Huamatti, et onki kätevä jos sillon tällön lämmitetänki vaa yks sauna, eikä ain kumpaki omas. Säästy puita ja aikka ja muuttest mukavaki.
Meil o näättäk ruven olema semnen tapa, et puhella siin meijä välisel tiäl. Siit ei ol muut haitta ko et kummanka tyät ei eristy. On paremp ko kumpaki touhu päiväl omias ja sit ehtost saunas prohtata mailm järjestykse.

Kukkakaali o jo historia ja tein yhre hianon huamion: se kortisonikuuri o viäny mun nivelsäryt melkken kokonas. Ajatelkkast! Ole nukkun nii hyvi...

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

turvoksis

..ain vaa. Tänä aamuste hankkiutusi kirkonkylä terveyskeskukse, iha varmuure vuaks.
Mul nimittäis nous eilä ehtost kuume. Menin maat jo kahreksa aikka, ko tunnus et olin tulos kippiäks. Yäl heräsin ko korva särki iha viätäväks, siäl tunnus semssi pistävi, viiltävi kivui niinko joku olis kraappin. Korvakäytäväs siis.
Mul tul semne olo, et see hirvikärväne o mun korvassan henkitoreissas ja kraappi viimäsil voimillas et pääsis ulos.
Ei pali auttan, vaik koiti ajatel järjellisest, et ei se voi oll siäl, ei se mahru ja vaik mahruiski, ei se enä voi elos oll. Ain ko satus, mun tek miälen ruvet kaivama korva ja pelastama sitä raukka.
Yäl on nii erilaist, ajatuksekki.
Ko olis see ny ihme otus ollu, jos se olis henkis pysyn semses kärys, mikä mun päästän nous. Kävin näättäk kummiflikan tykön frisööris. Hän tek mun tukkan permanenti.
Kaikki se turhamaisus teettä: istusin pualtoist tuntti paikallan ko kaks flikka kiärtä hiki tukas mun päähän yli kuuskymment rulla. Ajatelkka nyy, yhren kiarutettavan karvatukon koko ol sentti kertta sentti (päänahast). Ja ko mul on pitk tukk, ni kyl oli flikoil tyät.
Otti se munki nivelihin, ko ei se istumine sihe loppun, viäl piti laitta päähän kahret liämet ja lopuks pest ja kuivatta. Sanosin kyl viime, et ei tarvit kuivatta, riittä ko laitta letil, kyl se sihen kuiva. Ehtost kirvotin tukkan auk, ko eihän se mittän kuiva jos se palmikol on.
Mut se permanent-aine haise ain vaa kamalalt! Voi niit flikkparkoi, ko ruppeva tyäkses semsten kans häärämä. Kai ne sais hajuttomiksiki, mut paremp se haju on, ni ossa vähä varot. Nykysi kampamois piräiski ol ekstratehokas ilmavaihto ja permanenttie määrä rajotettu, jos määräyksi sit vaa nourateta.
Ja milt mää sit tänäpe näytä? Kyl sen tiätä, kiharatukkaselt kukkakaalilt tiätty. Vaik nyy ne pati ova muuttun tummanpunasiks, mikä lissä viähättävyyre määrä.
Sain näihin patteihi viiko kortisonikuurin, mut ei ensmäise kaks tapletti mik aamul koht otin, ol viäl vaikuttan mittä. Niihi on tullu färin lisäks rakkulat. Patteihin siis. Ko ei nyy vaa menis rikki. Ja nii, ei siäl korvas sit kumminka kukkan tehny kualema, korvakäytävä o vaa nii turvoksis et sen tähre särke.
Elukat ei lainka tykänny ko menin nii aikasi maate. Katt sai hepulin yäl ja purot vesiämpärin lattial. Kauhi ryminä ja kaik juaksiva ympärs tuppa. Ämpär ol onneks tyhi (ei se muuto olis vissi puronnukka) eikä mittä suurt vahinkko tullu, mut se katkas kameli selän ja mun kärsivällisyyten ja sain oikkian huutoraivarin. Luajan kiitos mul ei ol niit naapurei.
Ei mun huano olon elukoist johtun ja kyl hee sit loppuyän oliva valla verka. Mul ol sit kaike muu lisäks huan omatunto siit huutamisest.
Ko vaa sais ittes hillityks paremi.


maanantai 17. syyskuuta 2012

takkust

Mul ol tänä kaks lääkäraikka. Näin vaa yhre tohtorin.
Toine ei tullu, vaik orotin pual tuntti. Varma hänel ol hyvä syy, mut ei se aut nyy, ko olissin hänt tarvinnu.
Mul ol näättäk pää ihan turvoksis aamuste ko nousin ylös.
Ihan kirjaimelliseste. Niskas o pualen kananmunan kokkone patti, poskes ja kaulas einen piänemmät ja leua al pari. Korva on tukos, korvakäytäv on turvonnu umppe enkä kuul oikke mittä. Pää ei tiätenkä käänny ja ko yrittä, ni sattu viätäväks.
Ne patit kutise ja särke, erikses ja yhtaikka ja jos niihin koske, ni meina tulla parku.
Jos jotta hyvä täyty löyttä, ni se o vissi se, et kaik pati ova vasemal pualel.
Mul ol vissi öksyn hirvikärpäne taik joku muu pureva ötökkä sänkky tyyny ja poske väli. Ja sit se on pitän munst hualt koko yän puremal joka kohrast mihe o ylettyn. Voi myäski oll, etä hän on purru ittepualustukses, ko ei ol päässy pois poske alt.
Mut tarvittek joka paikka tunke.
Olissin sitä lääkäri tahton kirjottama mul kunno antihistamiini, et pääsisin täst tuskast. Ja olis kyl kiva jos näytäis enemä ihmiselt ko mene syämä. Nyy mun pään muistutta lähinnä kukkakaali mil o silmklasit.
Saa nährä tulek joku mun kans saman pöyttä...

Syksy o alkanu, omeni ja luumui putto nurmikol haittama ruaholeikkamist. Paitti et ruaho ei saa leikatuks, ko vallan sata. Ainakin see verra, et maa o märkä.
Etanat tykkä. Niit on joka puskas ja puska all. Linnu parveileva niit syämäs ja pitävä aika mekkala. Koirakka ei jaks enä niit jaakata ko katteleva vaa muuhal, ko mustarasta riakkuva aroniapenssais.
Katt ol eilä löytän vissi hiirenpesä, ko rappueres ol ihan pikkane siimahänt vainajan. Olik tullu katin mako täytte vai olik reppana päässy karkku ja kuallu sit kumminki. Siirsin sen syrjemmäl eten ast sen pääl.

Viimäsviikol repäsin oikke kunnol ja kylvetin neiti Siäväsen. Oli pakko, ko hän rupes muuttuma viherkäiseks.
Mul ei ollu enä kunnollissi värkkeikä semsse toimitukse, mut hain pari vanha paitta ja kluuttusin niil. Painepesur sai sen verra toimeks, et saatti huuhrotuks pesuvaahrot pois. Hiukan kuivattelin ja pyhkesin klasit ja neiti ol jälles siisti. Lentomurkut piti koht kokkontumisajot taik -lennot Siäväsen katol, heiä miälest jälki ol nii hiano.
Kaik automiähe ja muut asiantuntijat olis saanu itkupotkuraivarin semsest autonpesust. Lupasinki neiti Siäväsel, et seuravaks hän pääse jälles konepesu, eikä sihe men koko vuattaka.

Nii et tän kuulu hyvä. Sikäli ko ny jottan kuulen..