lauantai 31. maaliskuuta 2012

kevät tuli ja meni

Täs ehti olla jo mont päivä kevät, nyy on lunt maas ja puus ja lissän tule. Välil paista aurinko ja on taas keväne tuntu, mut koht ko aurink mene pilve, tule synkkyys.

Mink tähre tämne raikas lumisareilm o joulu al vaik kuin kaunist ja tunnelmallist, mut maaliskuu viimäsen päivän masentava? No sen tähre, et kummassaki tapaukses oroteta eri asioi.
Krookukse näyttävä hassuilt lumihatuissas ja kaik muu on peittyn. Ei tee miäl kävellä puutarhas lainka, ko maa o vetel eikä mittä muut näy ko lunt.
Istun sit tuvas ja teen puutarhasuunnitelmi. Lehrenteon takia en kerinny enä kirjasto ja ny se on kii eikä mul ol ko omat kirjat. Huoh. Olissin tarvinnu uussi ireoi.
Ole iha hämmästyny ko sipulkukki nouse semmosist paikoist mihe en muist mittä istuttaneeni. Yleensä kirjottelen päiväkirjan mitä olen istuttan, juur huanon muistin tähre, mut näist ei ol mittä merkinttä. Ainaki krookuksi ja tulppanei nouse, enkä eres tykk tulppaneist. Puutarhas siis.
Muuton kaik näytti talvehtine hyvi, mitä ny kerkesin näkemä enne lumenpaisumust. Ei täst lumest mittä vahikko ol, kaik vaa orotta sen sulamist ja jatka sit kasvamistas. Kaik kiva on viäl erespäin.

Mul taita ol sama juttu, kosk nyy ei ol lainkan kiva. See messurasitus muutus niveltulehrukses mikä onki sit vähän pahuksen kippi. Ei ol hyvä missä: istu taik makka ni ain sattu. Vatt ei kest lääkityst nii ettei siitäkä ol nyy appu. Liikku täyty, ettei kokonas kankistu, mut se on tuskallist.
Ei silti sovi enemppä valitel, sil et monel on olemine viäl tuskallisemppa.

maanantai 26. maaliskuuta 2012

messurääkki

Tääl yks jalaton mumma istu keinustualis ja vapise. Takan o viis päivä messukeskukses, yks rakennuspäivä ja neli messupäivä.
Kulttuurseura ol puhumas vanhan talon kunnostamisest ja omast toiminnastas Puutarha- ja perinnekotimessuil Turus. Huoooh, kyl oli kiva.
Hauskassi ihmissi, iso osa ol kovastenki kiinnostunu meijä touhuistan. Yks ainuv riirahaastaja, eikä seekä saan kaveri, ko sain olluks suuttumat. Ikä teke joskus hyväki: ei lainka tehny miäli ruvet hänen kansas väittelemä, misä oikke kannatais assu ja onk meijä pitäjäs jottan kattomist. Suosittelin hänel muuttamist Uuttenkaupunkki...
Niinko arvat, mun on konttin iha loppu. Särkylääkke oliva tarppe ja niit tarvita viäläki muutama päivä. Koton voi onneks kulkke kepin kans, vaikkei siit ol pali appu. Mut muuton tek hyvä ol ihmisten paris, mitä ny eilä rupes mun olematon sosiaalisuuten olema vähis. Toise hoitiva sit suurimma osan puhumisest, ko rupes näyttämä et mää ruppen mullittelema.
Sain itten hillityks puutarhamessuten pualel, enkä ostan ko pari mansikan taint ja yhre sinimarjakuusaman alun. See ol mul iha uus tuttavuus, saa nährä kumnen puska siit kehitty.
Mansikat o semssi purkis kasvatettavi, toine o faarelma makune ja toisen piräis maistuma eine ananakselt. Siin o valkose marja, jos sit räkätit jättäisivä sen rauha.
Lumet o sulan sil aikka ko mää ole häärän Turus. Krookukse ja lumikello kukkiva ja narsissi on jo melkke kymmensenttissi.
Ja koirankakka o joka paikas. Koht ko ruppe kävelemine luanama täyty ruvet siivoma kikkari pois, et voi kävel rauhas. Nyy täyty koko ajan katto konteihis, etei tahri kenkiäs.

Vaikutta silt, et jourun ottama lissän troppi et pääsen kirkonkyläs käymä. Sitä enne täyty keittä kaffet ja syär, muuto tule vatt kippiäks. Hohhoijaa.
Mut mul on kaunei ruusui iso pukett tuvan pööräl, ko ostin eilä synttärilahjakseni. Niit kattelles juan kaffe ja orotan et pääsen lähtemä. Kyl tämä taas täst.

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

kuvakuulumissi

 Katil o uus lelu. Siin riakuta aamust iltta eli vois sanno, et o mialune. Kaunis se ei ol ja ainuv paikka sil löyrys tost tuva akkuna erest, mut jotta myännytyksi täyty elämäs tehrä.
 Tämä pussimaine taso on kaikken mukavin kati miälest, siin hän nukku öisinki.
 Vaik hän on täsä kilti näköne, ni torellisuures hän orot et tulissin nii lähel et hän voisis kopat käpäläl päähä..
 Ei sit, hän tuumas..? Tassut tyylikkäste ristis, nyy levätä.
Tämä näky o ny vallan jokapäiväne: korvat vaa näky ko katt nukku. Pööräl o iso kasa kirjaston kirjoi, meil mene kirjasto koht kiines moneks viikkoks ja olen hamstrannu lukemist.
 Kati riakkumisest o vaikki saar kuvi, mut kuvitelkka loput.

Alemmalt tasolt o hyvä kans kurkistella linnui taik mitä millonki.
 Mun aikan o menny muu lisseks maalailemises. Täsä o valmi kiilakehykse kankka laitto vail.
 Erinomast pellavakankast pinkoteta kehyksi ja sit pohjusteta. Kiva oppi tekemä niinko oikkiat taiteilijat. Ja kankkal on paljon paremp maalat ko semsel valmil muavi-paperipohjal.
 Eiköst olekki ihan pro? Jos tuan perustel voisis päätel, ni olissin jo aika tekijä. Torellisuures olen pahonpirelly sekä munsterjelmi et moneti maalauksi eli tehny niist kopiot. Oi voi ko se o vaikkia! Mut äärest opettavaist ja tavallas rentouttava, vaik koko ajan tuskittelen ja välist kiroilenki. Mut se vaati keskittymist (maalamine, ei kiroilu) ja pitä ajatukse juur siin hetkes. Voik paremppa oll?
Kati hiirkokoelma. Ostan näit ain kourallisen ja annan yhren kerrallas jos näyttä et hänel tule aik pitkäks. Vartti sen jälkke ko olen hiiren antan, jompi kumpi koirist pureskele sen liiskaks. Yleensä Lilli, hänt pakka muutonki ottama päähä ko katt saa huamio.

 Jote olis kuvi pelkästäs katist, ni täsä o muutama koiraten touhuist kans. Aurink paista tuva lattila ja siin o hyvä leikki.
 Lelui o pisi lattioi, tua naru on tärkki kapistus.
 Nyy Lilliki huamas et heit kuvata.
 Sohvi väsys ja Lilli istahta viäre.

Tyynyi tarvitte oll et saa maata. Paljal lattial palele. Sohvil o jakaus seljäs, koht olis trimmaukse aik.

Mul o ollu ny flunssa jälkke hyvi vähä miälenkiintto kirjotta plokian. Käyn kyl säännölliseste muitten sivui kurkkimas, mut harvon jaksan niihinkä kommentoira. Älkkä ny kukka loukkantuko, vaik munst ei kuulukka mittä, kyl tämä taas koht mene ohi.
Toisaltas ei ain tapahru (taik pääsääntöseste ei lainka) mittä semmost, et viiteis tääl kertto, enkä ol oikke missä käynykkä. Muuhal ko tairepiiris.

Lomautukse suhte olen päässy hyväl kantil: ole ottan se ny loman kannalt. Piän asennemuutos vei ahristukse ja nyy o helpomp olla. Ja aik mene äkki, huame alka jo toine viikk. Koht parun eten ehtiny mittän tekemä ko se aik men nii äkki. Täsä on jo oppin tuntema ittes...


maanantai 12. maaliskuuta 2012

ensmäne päivä

En ymmär, kui saan aikan kuluma viis viikko. Olen nyy virallisest ollu pualtoist tuntti tyättömän, eikä mul ol mittän tekemist.
Taikk jos ollan tarkkoi, ni tekemist olis kyl, monellekki ihmisel ja monel päiväl. Mut ei mittä semmost, minkä saissin alotetuks nyy.
Heräsinki aamuste jo pual seittemält, täyres kiukus ja hikisen. Olin taas unissan touhunnu ja lopuks haukusin sujuvaste saksalaissi virkailijoi englanniks. Heräsin, ko en saanu niit ymmärtämä asia. Kätevä kyl, vois joskus ol tarppesse oikkiassaki elämäs.
Nii et päivä alko tekemisen kannalt hyvi. Mut ko olin lehre luken ja kaffe juan, ni mun kiukkun oli jo menny. Enkä muutonka ossa kiukkusen ruvet siivoma. Se näättäk olis ny tarppelisin tyä tehtäväks.
Aurinko paista akkunast, taik yrittä ainaki, ja esittele kaik pölyse pinna huushollis. Katt riakku nii et meil lentä pöly jatkuvaste. Aurinkovalo näyttä senki.
Aurinko myäs villitte ton katin. Kaik aurinkoheijastukse sen tarvittis tappa ja sen tähre se kiippe pisin seini koko aamupäivän. Vett taikk mittä kiiltävä ei voi käsitel aurinkos, se saa aikka semse rynnistykse seinält toisel ja katon kaut, et kaik pöyrät ja penkit on tyhjin.
Ko tuvas o akkun kolmel äärel, ni voit kuvitel, kui verka meil olla pual päivä...
Ulkon o liukast. Olen kylvän tuhka ja hiakka poluil, et joinki pääsen kulkema, mut aurink syä sen koht jäähä sisäl ja sit on taas liukast. Jokakeväne onkelma. Mut kyl lumi sulaki vauhril, ni et ei sunkka tätä liukast kauatt kestä.
Lauantan olin sairalas makneettikuvaukses. Muns o jotta vikka vissi, ko olissin nukkun sen kuvaukse aikan, mut ko hoitaja laitt mul kuulokkeet ja soitt rario no-va nii lujaste, et see häirit. Sen konetykityksen pualest olissin kyl torkattan mut ne mainokset ol liikka.
Se ol muuttest varjoainekuvaus. Laittiva suurel ruiskul jälles liänt suane, täl kertta jotta makneettist. Kysysi, et kosk uskallan menn kauppa ilma et kassa veräjä ruppe piippama? Mut ei sitä sit niimpali laitettu et olissin häirinny kaupas. Juara käsketti lujaste pari päivä, et se aine kumminki läksis pois mun sisuksistan.

Joskus sitä ihmettele oma luattavaisuuttas, ko ihan tyyneste anta piikittä tiäs mitä liänt suanehes vaa sen tähre, et ollan sairalas ja toisel o valkone takki. Siin kohras kyl meinasi ruvet rikerama, ko hoitaja kysys, et onk mul ollu munuaiste toimintahäiriöi. Vastasin, et viäl tähä mennes, ja miäles kävi, et nyy olis vissi aik kyssy, mitä he meinava minu truutata. Mut en sit kummiska, ko rupes selk puutuma ja olis menny vaa enemä aikka.
Jaaha, ole luvannu viärä Lillin trimmauksel pualen päivä ajois. Täsä kerkkeis vaik vähä maalama enne sitä...

maanantai 5. maaliskuuta 2012

selvittin kumminki

En loputakka saan keuhkokuumet, vaik jo nii luulin. Olen kyl yskin enemä ko ikän muistan köhinen. Yhren kerran läks taju, heräsin sänkyst ja ol semne olo et olin meinan hukku.

Tein pakollise tyät koko sairastamise ajan, ko ainuv tuuraja ol talvilomal. Onneks kestän kuumet aika taval, enkä men kovin pöhköks. Ainaka ei ol tarvinnu korjat mittä kuumeaikkassi virhei, nii et kaik men hyvi.

Viime viikol olin jo töissäki, melkke joka päivä sorvamol. Tämä viikko mene samal taval, sit alkaki se tyättömyys.

Nyy olla jo maaliskuus. Ulkon o erinomase kaunis sää, aurink paista ja tuntu kovaste keväselt.
Naapuril on kuulkka vähä hurja katti: se käsit eilän kettu. Mää satusi vilkasema akkunast ja huamasi et kett loikka pikkupellos. Ihmettelin, ko see men kylki erel ja hänt korkkial kaarel ja loikkas ain sivuttaisi kauemmaks. Sit huamasin, et naapurin katti se väistel. Katt ol pörröttän ittes kolminkertaseks ja tek hyäkkäyksi kettu kohre suu ammollas. Huus vissi ko riivatt. Niinkaua se kettu ahristi et repo läks pakko tiät pisi. Katt istus hetke aikka hankel vetämäs henkki ja läks sit kottipäi.
Ei menny kauat ko kettu tul takas, hiippail pisin tiät ja kuikuil, näkyk katti missä. Käve sit haistelemas kaik jälje heijä taistelutanterelt ja läks sit jatkama matkas. Portil se seisatt hetkeks kattelema meijä trapui ja sit hävis mäen taakse.
Nii et kyl vaa meilläki joskus akkunast näky jännityst.

Olen viäläki iha voimaton sen kuume jälkke. Ruak ei maistu viäläkä, mikä o hyvä, ko koht ei ol vara syärä. Mut voimi tarttis josta saara, en oikken jaksais ko nukku. Ja see ei taas luanist, ko nivelet särke. Vali vali.

Ko mikkä muu ei suju ja jollan taval täyty saar aikas kuluma, ni olen maalata töhertän taik luken. Katt autais maalamises, mut ko se haise häne nokkas juur kamalalt, ni hän suasi vaa lukemist. Taik mää luen, ja hän makka mun sylis taik olkpääl kehrämäs.
Koirat taas nautti ko on hankikanto. Sohvi juaks eilän tual pellol vaik kuin kaukan ja tänä se meinas lähti jaakama hiihtäjä. Ei sit vissi uskaltan, ko sukse pitivä merkillist äänt. Tytys haukkuma täält trekoolist ja haukuski viäl kaua see jälkke ko suksittelija ol jo karonnu metän taa.
Et tämmöst rauhalist kevättalvist, kuumejälkkeist elämä.