Tänään tuulissa viipyilevät
tummat sävelet.
Ikävän ja kaipuun kaikuja,
haikeita, hiljaisia lauluja.
Tänään sytytän kynttilän,
Sinulle ja muistoille.
Eikä minun tarvitse miettiä,
missä olet.
Loppiaisaamuna olit yhtäkkiä poissa. Nukuit vain ja lähdit.
Ehdimme käydä Kaskenlinnassa vierailulla perjantaina ja kaikkien yllätykseksi olitkin hereillä. Takkupää oli varoittanut minua, että saattaisit olla muissa maailmoissa ja sekava, sillä olit saanut rajuja kohtauksia päivän aikana. Keskustelimme kuten aina ennenkin. Näytit meille jalkasi ja totesit, että ne näyttävät samalta kuin Saimi-tädin jalat päivää ennen hänen kuolemaa. Kätesi myös palelivat, mutta onneksi olit saanut paksut vanttuut lämmikkeeksi. Ne kädessä ei vain kunnolla voinut kirjoittaa.
Kerroit kuinka ihana hoitaja sinulla oli ollut edeltävänä yönä. Hän oli jaksanut istua vierelläsi kertomassa juttuja. Olitte myös sopineet jo hoitaja kanssa, että hiustenleikkuu onnistuu sairaalan tiloissa, kunhan sinut köytetään kiinni pyörätuoliin, että pysyt suorassa. Lupasin ottaa koneen ja sakset seuraavana päivänä mukaan, sekä Tytsyn. Olimme jättäneet hänet vaarin kanssa varmuuden vuoksi ja iski hirveä harmitus kun tajusin, että hänet olisi ihan hyvin voinut ottaa mukaan.
Lähtiessä totesin sinulle, että nähdään huomenna ja halasimme. Sinä pyysit Anttia pitämään minusta aina hyvää huolta. Silloin mieleeni hiipi ajatus, että nämä saattaisi olla hyvästit, mutta halusin pyyhkiä sen pois nopeasti.
Loppiaisena oli kaunis pakkaspäivä. Aurinko paistoi ja lumiset puut kimmelsivät. Kävimme kaupassa äitini ja Tytsyn kanssa. Kotipihalla kerätessä ostoksia autosta löytyi turvaistuimen vierestä lattialta samanlainen hedelmäpatukka, jonka aina annoit Tytsylle lähtiessämme luotasi. Hymy nousi pienen kasvoille ja hän totesi "Tätsyn patukka".
Kiitos kaikesta siitä ajasta, jonka sain viettää kanssa. Kiitos ymmärryksestä ja kuuntelevista korvistasi. Nyt on jäljellä kauniit muistot ja sinulla on kaikki hyvin ❤️
- Kummityttö/Tytsyn äiti/hovikampaaja
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti