sittenkin

Se tuli vielä sittenkin, talvi. Aamulla oli maa valkoinen ja lunta tuli sakeasti. (aamu=klo 8)

Mun vappuni menee toipilaana. Ihan hitsin vetelä olo, alkoi epäilyttää että joukossa on jotakin allergianperhanaa, joka yhdessä keuhkokuumeen kanssa vie voimat.

Mutta haa, join silti vappusimat (siideriä..) ja söin tippaleipiä! Kaksi kpl, toiset kaksi säästin tälle päivälle. Ja mässäilin pikkuruisilla munkeilla, sellaisilla kahdesti puraistavilla. Niin että humala on tullut kokonaan sokerista.
Josta tulikin mieleeni, että ennen aina kiellettiin antamasta koirille sokeria, se aiheutti niille vuotavat silmät ja sokeutumista. Meille kakaroille sokeri oli vaaratonta vaikkakin paheksuttua syötävää. Paheksunta tuli siis pelkästään siitä, että se oli hyvää.
Katti vietti hillittömän vapun jossain kylillä. Lähti jo eilen päivällä eikä tullut koko ehtoona kotiin. Aamulla kömpi unisen oloisena puuvajasta ja on syötyään nukkunut Sohvin punkassa. Sohvi yritti ehdottaa sille siirtymistä jonnekin muualle, mutta katti käänsi kylkeä eikä edes silmiään raottanut. Heh, on sillä rankka elämä.
Sohvilla sen sijaan on tylsää. Minusta ei ole sille juuri seuraa enkä ole jaksanut ulkoillakaan sen kanssa. Sentään värkkäsin sille vähän ajankulua ja piilotin puruluun pyyhkeen ja pahvitötterön sisälle. Siinä meni kymmenisen minuuttia ja hauskaa näytti olevan. Pitäisi keksiä sille puuhaa useammin.

Akkunan takana aurinko kurkkii pilvien raosta. Narsissit ovat karistaneet lumet niskastaan ja nostaneet päänsä kohti aurinkoa. Lähtisin ulos, ellei siellä olisi niin hyytävän kylmä.
Parempi keittää päiväkahvit. Juokaa tekin, jos munkkeja on vielä jäljellä.

voitol

Olen sorvamol, ehjän ja terven.
Kaik men hyvi, missän ei joutun pysähtymä mäkke taikk jarruttama äkkiste. Läksin kotto jo pual seittemä ajois, ko ajattelin et liikenne olis vähäsemppä sillo. Ei se ollu, mut sujus tasasemmin ko tavallisest. Tais olla muitaki liikkel ilma nastarenkkai.
Vaali ova sit ohi. Sain kaikkias yhreksä äänt, mist kaunis kiitos äänestäjil. Tulos on panostukse nähre loistava. Valtuusto sil ei ol asia, mut lautakuntapaikk tule.
Eilä näytt huanolt mun kulkemisen. Ystävä tul appu ja käytti yhres äänestämäs ja kaupas. Sit syätti vaalipäivän kunniaks suklaakakku ja kaffet nii, et mun o viäläki vattan täyn. Onneks vaalit o vaa joka neljäs vuas.
Ehtost, ko lämmitin sauna, kävelin alatrekoolis. Ol melkken pimiä jo, mut ko o lunt maas, ni koko peltoaukia näys viäl hyvi. Vähäkoira ja katt kulkiva mun kannoillan. Kaks peura hyppel kaukemal pellol ilosen olosin, ei lainka kiirul ja pelo vallas. Yhtäkkin toine niist rupes ääntelemä, ihan ko meijän koirat. Sohvi haukuski vastan koht ja katt kurkott päätäs et näkis, mikä siäl ääntele.
En ol ikä enne tiänny, et peura piräis semmost äänt. Olen kyl ennenki kuullu pimeyrest semmost röhkimise ja haukkumise välilt oleva äänt, mut ole ajatellu et se o kettu. Taikk korppi, ko ne päästävä välist merkillissi ääni. Ei se peura Sohvi vastauksist perustan, ko kävel rauhas yli pellon ja katos metäreunan pimeytte. Muuto ol hiljast ja hämärä.
Myähemi ehtost, ko olin jo saunas, kuulus kiväärin pamahrus. Tais mennä toine niist tutuist peuroist. Niit ol aikasemmi syksyl viäl neli, mut kaks on karonnu jo enne. Saa katto tulek enä yhtäkä airan taakse...

Aamul töihintulles kuuntelin aamurario. Ei olis pitäny. Toimittaja veti taas pohjat ja nost mun kiukkukäyrä kysymäl vaaliasiantuntijalt et Mistä johtui ihmisten eriarvoisuus äänestysvilkkauden suhteen? ...?
Eriarvosuut äänestysvilkkaures? Toimittajal fiiras pääst. Jokasel o yks ään ja sen saa käyttä juur niinko tahto, ei siin ol mittä eriarvosuut. Juur päivasto.
Äänestysvilkkaus sit taas ol huan, huanomp ko neli vuat sit taik eruskuntavaaleis. Sihe on montaki syyt, muitaki mitä se vaaliasiantuntija luettel. Hiano miäs muute, ei yhtä nikotellu ko vastas järkeväste asian viärest, niinko kuuluki sillo, ko kysyjä puhu älyttömi. Nih.

Puolen hehtaarin päivä

Olo on kuin Nalle Puhilla: epämääräinen olotila josta ei tiedä, haluaako hinajaa vai kaipaako Nasua. Varmaan molempia.

Hinajan sijasta laitan ruokaa. Nasua en tähän nyt loihdi, kutsun koirat sisälle korvikkeiksi. Ulkona sataa lunta, ja on kaunista ainakin vielä. Haluamatta sortua pessimismiin nautin kauniista lumisesta maisemasta. Ihailen sitä joka ikkunasta ja käyn välillä pihallakin patsastelemassa aivan tuon kaiken valkoisuuden takia.
Se katoaa huomenna, tai tänään, mutta juuri nyt se on ja siitä pitää nauttia. Yläkerran ukko, johon omaan erinomaiset välit, on varmasti taas tahtonut ilahduttaa kemikaalien painamaa mieltäni ja järjestänyt puolen päivän mittaisen talven. Kaikki mikä menee siitä yli on bonusta.

Harmi vaan että kamera puuttuu edelleen varusteistani. Vakuutusyhtiö otti ikävän kannan kameroiden kylvettämiseen maidossa eikä siis korvaa kokeiluani. Tarpeeksi ikävää on jo se, että joudun pähkäilemään millaiset ominaisuudet tarvitsen ja saan, kun rahoitus on huomattavan paljon pienempi kuin tarpeet. Vaikken olekaan ammattikuvaaja, en kuitenkaan tykännyt edesmenneen kamerani nuhapumppumaisista ominaisuuksista. Mutta se olikin lahjaheppa, jonka suuhun oli kyllä katsominen toisenkin kerran. Rauha sille, elektroniikkajätteen keräysastiassa.
Saatan kaivella muistikorttia blogini piristykseksi. Jollain aasinsillalla tyrkkään tänne kuvan tai pari, kunhan luntioomet antavat istua tarpeeksi pitkään. Nuhapumppuominaisuudet nimittäin vaivaavat myös nettiyhteysiä täällä syrjäkylällä.