rajauksia

Elokuu on viimeinen kesäkuukausi, vaikka moni on jo nimennyt sen syksyyn kuuluvaksi. Johtuuko sitten koulun alkamisesta, että halutaan syksynkin alkavan. Kuka nyt tahtoisi olla kesällä koulussa?

Ikäluokallani koulu alkoi aina syyskuun 1. päivä, mutta syksyni alkaa vasta kun ilma alkaa olla liian vilpoista kesäksi. Ja sekin on vähän fiilis-juttu: alkukesän viileä ilma on eri asia kuin sama lämpötila syksyllä...

Kalenterissa nyt kuitenkin lukee huomenna syyskuu. Yritän silti edelleen viettää terassi-iltoja, koska ne vääjäämättä loppuvat. Ei siis sitku- vaan niinkauankuinmahdollista-elämää. Ehtii hyvin nauttia syksystäkin, eihän meille tule talvi ennenkuin tammikuussa, jos silloinkaan. Jos talven mittana pidetään lumipeitettä, siis.

Mutta se jää nähtäväksi, tänään on vielä virallisesti kesä.

välitila

Täällä on nyt menossa nyyhkävaihe. Suuri murhe on päällimmäinen tunne, kun kuljen tulevan entisen kotini lattioilla. Mitä olenkaan mennyt tekemään?
Olen antanut itselleni luvan murehtia oikein olan takaa koko tulevan viikon. Sitten saan asuntooni avaimet ja aloitan sen kunnostamisen.
Toki olen jo hakenut värikarttoja ja laattaesitteitä. Erehtymätön silmäni bongaa niistä aina sen kalleimman version. On tavattoman työlästä sen jälkeen löytää se toiseksi paras, johon ei uppoa koko budjetti. Huoh.
Lähden nyt ystävän kanssa keittiökauppoihin. Molemmille tarvitaan uudet köökit, ja asioita on hyvä puida yhdessä. Miehiä tässä vaiheessa ei tarvita, itse ymmärretään paremmin. Varustan mukaani kameran, rullamitan, lehtiön ja kynän. Pankkikortin taidan jättää kotiin odottamaan, nyt ei tehdä ostoksia.

Ostoksiin liittyen on pakko tunnustaa eräs asia: taannoisella työmatkalla ostin Lissabonista mekon. Ihan tarpeellinen ja edullinen ostos. No, viikko sitten olin naapurikaupungissa ihan vaan ikkunaostoksilla ja tulin ostaneeksi (..!) mekon. Kotona kaappiin laittaessani tajusin, että se oli lähes samanlainen kuin lissaboninmekko. Minäkö muka tylsä pukeutuja? Tai huonomuistinen?
Eli tänään ei shoppailla, ainakaan mekkoja.

parempi vuosi alkakoon

Hyvää uutta vuotta kaikille.

Vuosi vaihtui täällä syrjäkylän peräreunassa tavalliseen tapaan, kovassa joskin pienemmässä paukkeessa kuin ennen. Ilta oli varsin rattoisa kuohujuomineen kaikkineen.
Tämä joulunaika on ollut rauhallista muutenkin, ikävä niveltulehdus taas kerran rauhoitti liikkumista entisestään. Pari päivää olin töissä, yhden iltapäivän ale-shoppailemassa ja muut päivät kotosalla.
Kiltti olen vissiin ollut, kun pukki lahjoi niin runsaasti ja mieluisasti. Sen jo mainitsemani ipadin lisäksi sain päivittäisen elämäni läheisimmältä tuon:

Kuva on epätarkka, kun valoa ei ole tarpeeksi.
Mutta rannekoru on sekä ajatuksensa että symboliikkansa puolesta ihan täydellinen.

Jo vain kelpaa :)

Hertta päätti viime vuoden tehokkaasti: se metsästi ihan viime hetkellä mojovan siimahännän ja söi siis ensimmäisen ateriansa tuoreeltaan tämän vuoden alkuminuuteilla. Jos tästä pitää jotain ennnustaa, niin katilla alkanut vuosi tulee olemaan sekä ravitseva että vaihdikas.
Meillä Sohvin kanssa sen sijaan jatkuu laiskanpulskea elo, jossa ei hosuta. Vasta äsken puettiin vaatetta ylle, on katseltu elokuvaa ja lueskeltu blogeja koko aamupäivä. Ja hengailtu hyvässä seurassa. Nyt voisi lähteä ulos patsastelemaan hetkeksi, kun ei edes sada. Ei kyllä paistakaan.
Joulua en vielä ole korjannut pois, se saa olla viikonloppuun. Loppiaisen jälkeen alkaa ne härkäviikot (ja reikäleivät) joiden aikana taas ryhdistäydytään joulunajan mässäilyistä ja muista pahoista tavoista.
Uudenvuodenlupauksista en tiedä, mutta ehkä pitäisi olla kiltimpi itselleen ja miksei vähän toisillekin. Lakata syyllistymästä joka asiasta ja hyväksyä asiat sellaisenaan. Onhan tuossa jo tarpeeksi.
Joka tapauksessa: parempaa kohti!

muistiinmerkintä

Pitää oikein vastaisen varalle kirjata ylös: tämän huushollin imurointiin (päällisin puolin) menee aikaa puoli tuntia. Siinä ajassa saa jahdattua kaikki villakoiransukuiset ilmentymät nurkista.
Ei siis enää mitään tekosyytä olla siivoamatta.
Ja ihan vaan tiedoksi itselleni, että isonkin tiskin tiskaa vartissa, jos on kuumaa vettä. Ettei sitäkään puuhaa tarvi tolkuttomasti siirtää, varsinkin kun nyt on taas vettäkin yllinkyllin.
Viikottaisen pyykinkin pesee puolessa tunnissa  ja huussin tyhjennys vie kymmenen minuuttia, paitsi pakkasella enemmän.
Että mikä tässä talossa oikein mättää...? kysyy nimim. kellokalle.

Karvahaalariosasto ei yhtään tykkää siivoamisesta. Se on niiden mielestä henkilökohtainen loukkaus yksityisyyttä kohtaan ja suorastaan väkivallalla uhkailua. Siivouspäivänä täällä luimistelee kaksi erittäin närkästynyttä otusta, jotka vielä väsyvät touhusta niin, että nukkuvat sitten koko illan. Vaikka minä olen se, joka kävelyttää Testivoittajaa ympäriinsä ja heiluu rievun kanssa.
Viime viikolla tehtiin toimistolla vähän asennus- ja sisustustöitä ja niiden jälkeen piti imuroida. Sohvi vallan järkyttyi. Sen ei vissiin ollut tullut mieleenkään, että työpaikoillakin siivotaan.

Vielä kun ehtisi käyttää autoaan pesulassa. Syrjäkylän mummujen ei pitäisi ostella mustia autoja: niissä näkyy kaikki kurat. Ois pitänyt ottaa se valmiiksi kuran värinen vaan. Ja vielä: miten ihmeessä saan tuulilasin kirkastumaan? Se veti taas tänään huuruun kun piti lähteä kotiin (mulla ei ollut lämppärijohtoa mukana)
Auttaisko jos lukisi sitä käyttöohjekirjaa vaikka? Kun eihän se paljon auta, että kaikkien nappuloidenpaineluiden jälkeen kirkastuu TAKAlasi? Vai pitäiskö vaan tulla kotiin perä edellä? ihmettelee hän.

laskiainen

Tämä koko päivä on mennyt harakoille. En ole juuri muuta tehnyt kuin lukenut lehden ja katsellut yhden elokuvan.

 Joinakin päivinä ei vaan onnistu. Ulkona sataa märkää lunta, jota pitäisi kohta lähteä siirtelemään sivulle. Ei jaksaisi, joten antanen sen olla rauhassa vielä hetken.

 Olen muun tuhraamisen ohella tehnyt puutarhahankintoja. Siis tilannut siemeniä kesää varten. Joo'o. Uskon siis kesän vielä joskus tulevan, vaikka ulkona ei siltä näytäkään.

 Ja jos olette ajatelleet, että täällä blogissa on niin hiljaista koska sahailen hulluna konesahallani, niin sallikaa minun tunnustaa, että näin ei suinkaan ole tapahtunut. Ei ole onnistunut sekään. Mutta kohta, kohta...

 Sohvi paksuuntuu hitaanlaisesti, eli uusia karvanaamoja on tulossa vain vähän. Yksi, ehkä kaksi. Sohvi ei ole vielä moksiskaan raskaudestaan, vaan kipittää umpihangessakin kuin tyhjää vaan. Ellei maitobaarissa olisi niin täyttä, luulisin koko tiineyttä harhaksi. Viikon päästä viimeistään tiedetään, kuinka kävi.

 Teenpä tässä vielä yhden tunnustuksen: mulla on tapana antaa tyhjät jäätelö-, jogurtti- ja muut purkit koirille nuoltavaksi. Josta seuraa se, että puhtaaksinuoltuja kippoja löytyy yllättävistä paikoista, piironkien alta ja nurkista. Paikoista, joista niitä ei enää saa pois. Tai koira ei saa. Minä kyllä saan, kunhan tulen sen tehneeksi. En kovin usein.

 Katti pirulainen on taas kunnostautunut: oli pureskellut mun sukankutimestani langan poikki, vielä useammasta kohdasta. Ja tänä aamuna olen viettänyt ensimmäiset viisitoista minuuttia kirvottelemalla villalankaa tuolinjaloista. Ne oli kaikki sidottu yhteen pöydän kanssa, ikäänkuin olisivat pyrkineet karkuun tai jotain. Huoh.

 Eilen illalla olin iltamissa kirkonkylällä. Pelimannien metsäradio-iltamat pidettiin opistotalolla, ja kulttuuriseura järjesti puffetin. Tuottoakin saatin, ainakin parin maalipurkin verran.

 Nyt on kyllä niin, että sytytän uuneihin tulet ja lämmittelen vähän torppaa ja siinä sivussa itseäni. Jospa sitten tulisi edes ne pakollisimmat askareet tehdyksi ja pääsisi tästä epämukavasta virattomuuden tunteesta.

Sillä onhan nyt ihan perhanaa, ettei osaa nauttia joutilaasta lepopäivästä(kään)

Ja kuvat, ne on otettu muinaiselta kävelyltä Nohtuvassa. Silloin paistoi aurinko, joka on eräs harvoin nähty taivaankappale. 

alavireist

Tämä o ny yht ruikutust viäl jonku aikka.
Taikk jos sit on iänkaike, mikä sen tiätä.
Nämä hämärät päivät ei asia pali auta. Valo täyty pittä aamust ehtosse, et jotta eres näkis. Sorvamol se ei haitta, siäl o kirkkat valot ain, suvet talvet, mut koton olis joskus kiva istu aurinkonvalos. Tuvas o akkun kolmel äärel, nii et luulis päivävalo piissavan, mut ei aut. Lampus on pirettävö valo päiväl ja ehtost lisseks kynttilä.
Toisaaltas tämä o juur mukava aikka, ko heti ehtohämys sytyttä kynttilä ja sit voi teekupi ja kirjan kans majottu mummu siustverettävä lukema ja pitämä hämärähyssy. Kaik, mikä o jääny tekemät päivävalol, saa orotta seuravan päivän.
Oikken tunte, kui elämä käänty sisälpäin ja keskitty kotoasioihi. Ko tule kirkonkyläst jostan kokouksest taikk tairepiirist, tuntu kivalt ko koton ei ol neonvaloi eikä lattiat kopise taikk ove pauku. Saa vettä salusiinit akkunan ette ja istu keinutuali rapsuttama koiri. (siumenne sanote mun tarvittis osta sohva, et kaik eluka pääsis yhtaikka syli. En saata istuta lattial sitä varte)
Joulusiivoki olis taas ajankohtane. Jos tänä vuan tekis huane kerrallas ja alottais jo tänä, ni pääsis vähemmäl. Ens viikol sitä siivousaikka ei ol juur lainka, ko olen kaikkilai vähti järjestäny. Ja joulu al pruukka muutonki olema menoi, etei sitä aikka nii ylönmäärin ol mitä almanakka o präntätty.
Ja ko vanhemite on tullu hitakaiseks.
En lainka ymmär, kui olen joskus saanu niinpali aikaseks. Ko mukulat ol piäni, mää hääräsin ko hyrrä aamust iltta, mul ol ain siisti ja puhrast ja kaik järjestykses, mukulil mont ateria päiväs ja vaattet ommeltun. Pyäritin koko huushollin, kankaspuis ol ain loimi kutteil, kasvimaa ja piha hoiros ja lumityät ja lämmitys kans. Ja silti kerkesin viäl Marttoihinki.
Taik muistank mä väärin?
Löysin kerran kirjastost semsen kirjan, misä puhutti kotiäitien tyän arvostuksest ja arvost. Siin ol selvitetty, mil taval lasketan koton tehtäväl tyäl hinta. Mää sit tiätenki laskin, ko ain kaik vähätteli, et ko olet vaan koton ja kyl sun kelppa elel miähes siivel.
En enä muist markkamäärä, mut hämmästyksen oli suur ko huamasin, et mun tyäni arvo vuares ol kaks kolmasosa miäheni vuasansioist. Siin se siippel elämine sit oli...
Mut suurin arvo oli siin, et poja pitivä tärkkiän sitä, et äite oli koton heijän kansas. Viäl sittenki, ko he oliva jo koulus. En ol ikänä tunten, et olissin uhrautun mukulitten takia taikk menettäny jotta siks, et olin koton heijän kansas ko he oli piäni. Se ol nii ittestässelvä asi etei sitä ajatelukka.
Nyy on päivä see verra valkentun ko se tänä valkentu. Jos koitais hiuka hyärynttä sitä eikä vaa jaarittelis.

villasukat

Meil on  kaik lumi jo sulanu pois, viimäsöine sare vei lopukki kellarinhalssist. Aamul ol sorvamon pihal jäät, mut onneks huamasin ajois.
Nyy näyttä aurink paistavan. Sorvamon piha o hiljane, naapuryksikös käy kuhina. Meilläki on jo ens viikol tyät käynnis.
Tämne suur tehras on niinko kippi ko se ei käy. Tääl on kylm, kaik ääne kaikuva ja piänikin kolahrus kaja hiljasis halleis. Ko tehras käy, se niinko henkittä ja elä. Kone kolkuttava ja puhkiva ja ihmise ova ain menos määrätiatoseste jottan tekemä. Nyy me muutama, kon tääl olla, haahuilla säikähtäne näkösin nurkis ja toimiteta tyät verkalles. Ei ol mittä suaranaist kiirut ja olo on eine epävarma.
Taikk sit muns tuntu vaa, ko tiärän et loppu lähesty, ainaki mun osaltan.
Elämä tehta ulkopualel jatku entiselläs. Vein pitkäst aikka eilän koirat frisöörin. Sohvi trimmattin koht ja mää istusin viäres ottamas oppi. Paris tunnis takkusest koirast tul nii siävä ja siisti. Lillin jourusinki jättämä sin, ko kasvattaja o viäl toipilas eikä jaksan molemppi peräsin nyppi. Haen vanha frouva tänäehtost kotti ja sen jälkke mun täyty ruveta itte pitämä koiraten turkeist hualt. Huh.
Sohvin viimetalvinen penikk ol siäl kasvattajal kans. Hän ol tullu sulhassi orottama. Voi ko se ol söpö! Oikken piänenkokkone ja ilone flikk. Kiva nährä niit jälkkenpäinki, et kumseks ne kehitty.
Vaik lumi onki sulanu, ni kylmä pakka vaa olema. Ja se ei sovi mun nivelillen ollenka. Ei aut kovinka pali, et lämmitän torppa eine enemmän, eikä seekä, et puen enemmä roitei yllen. Kylmä kangista lihakse ja sen jälkke alka särky. Lisseks liikkumine käy vaikkiaks ko o vallan kontas.
Entäs ko viäl tule lunt ja varsinki jäät! Niinkaua mene hyvin ko saa oll omal pihal, ko siäl on harvo liukast. Mut ko täyty lähte ton pimiöil teil ja pihoil, misä ei ol hiakotuksest kuulttukka eikä valo muut ko vihjeks, ni ei kyl tee miäli hehkutta, et kiva ko tul talvi.
Mul onki nykysi valla vaatimattoma ilo: aamukaffe juamine ja lehre lukemine o yks, saunominen on tiätty toine ja kolmas o see, ko menen ehtost nukkuma ja puen yllen flanellise yäpuvu ja villasuka. Paitti kerra viikkos, ko Takkupää on käymäs, sillo ei tarvita flanelli eikä villa...
Kui voiki semne asi ko villasuka jalas sänkys olla nii turvallisuut antava asi? Lämmin sänky ylipäätäs on ehroton. Sit ko on hetke maanu fällyje al ja jala ruppeva lämppemä ja tuntu et uni tule... ei voi paremppa ol.

Juu, jos vaihteks keskittyis johonki asiallisse.

hyvinvointi hakuses

Aamukaffe ja lehre lukemine men tänä miälenkiintoseks: en pystyn istuma niin kauat, et olissi saanu eres voileivä syäryks, saati kaffemukillist kyytipojaks. Oli pakko noust välil ja kiärttä ympärs tuva, kepin kans nii et koirat karasiva porston pualel.
Nee ei tykk ko käytän keppi, se pakka kaatuma heijä niskas ja muutonki olema vaaralline.
Kaffe jähtys mikä ei eristä mun hyväntuulisuuttan lainka, etenkä aamul.
Lehres ol monttalai uutist, muitaki asioi jo eikä pelkkä vaalihöpinä. Siin välikävelyitte aikan kerkesin hunterama tavallist paremi lukemian kirjotuksi.
Ihmise voiva huanoste, mikä o selvä aisia ko joka päiv kerrota irtisanomisist. Ko muutonki uutisointi keskitty valla kaikki huanoste olevi asioihi, ei ol ihme jos elämä näyttä synkält.
Mut toisen kaut, aika paljo on kysymys myäs mailma muuttumisest. Ihmiste vaatimustaso o noussu mun miälest noppemin ko elintaso. Nyy ollan köyhi jo siin tilanttes, misä nelikymment vuat sit oltti vast hiuka vähävarassi taik peräte kohtullisest toimentulevi.
Koko perustoimentulon kaava o muuttun ja semmone, mikä enne ol juur tavallist, o nykysi osattomuut ja syrjäytymist.
En san tätä moittiaksen mut ko ihmettelen. Tämä o vissi sitä sukupolvete välist kuilu :)
Nyy kumminki tarvittais kannustamist ja elämäusko vahvistamist. Ja auttamist, mut sil taval, et ihmisel säilyis usko omin kykyihis. Joskus nimittäin huama, et ihmissi auteta avuttomiks. Ja ko tottu sihe ete ite tartt vastat mistä, ni se kykyki häviä.
Uskossin, et suurin osa nyy tyättömiks jäävist ihmisist mialumi panostassiva siihe, et tyättömyys jäis hyvi lyhkäseks. Tot kaike tarvita perustoimentulo, mut muuto vois heilt kyssy, mitä semmost appu he nyy tarvittisiva, mikä auttais heit selviämä itte tulevaisuures. Aika moni tiätä vastaukse, ko vaa joku jaksa kysyt. Ja luavuut mukka, ei kaiken tarvit olla nii tiukkapipost. Vähemmä pyrokratia ja vahtimist, enemmä keksimise ja yrittämise ilo.
See olis kustannustehokkamppa monel taval, pitkäs juaksus.

No juu, mul o ollu vaikkia yä ja aamu, sen tähre mailmanparannus houkuttele. Oma hyvinvointi o hukas, mut mul on kaapis purkki, mist sitä löyty. Löyryis vaa kaikil yht helpol.

taantumus

En ol muuttamas, ei tua otsikko sitä tarkot. Raumal mennes on kyl tomne tiäviitta ja sen tiän varrel o Taantumuksen kylä. Oikke viihtysän näköne paikk.
Mun nivelissän vaa on taantumist. Kivut palas yhtäkkiste taas ja kävelemine on huano. Ei puhettaka et menissin koiraten kans mettä taik kävissin missä muuhal saapastelemas.
Eilä saunalämmittäes katteltti Takkupään kans lorvikamari. Sinne tarttis kehittä joku hylly- taik muu säilytystila. Mul on pöyrät täyn tavara ja sitä riittä tualeil ja lattiallekki, nii etei siäl mahru eres liikkuma, saati et tekis jotta.
Ko se on ainuv lämmin ja kuiva tila, misä voi tavara säilyttä, ni sin tule viäryks kaik mahrottomakki ryjä.
Lisseks sin tarvittis mahrutta ny koirate trimmauspöyt, ko mun on pakko ruvet trimmama itte. Mene ens viikol opettelema, ensi Sohvin kans ja sit myähemi Lilli. Lillin tähre se pöyt on tarppe, häne tarvitte köyttä nyppimise ajaks kii, muuto hän hyppä alas. Sohvi pysy paikallas, seiso nätist eikä tiattos pist, vaik vähä nipisteliski. Jos joskus vähä tukista, ni hän nuale mun kättän hätäseste, mut ei meinakka näykkästä.
Lilli sit taas on ark perskarvoistas, mahakarvoistas ja varsinki hännästäs, niihi ei sais kajot ja hän kyl sekä näykki et valitta, ko nypitä. Vaik olis kui vanha ja irtonaist karva, ni hän piräis sen vaa mialumi ko annais nyppi.
Nyy täyty sanno semsil ko ei ol koska nähny trimmauspöyttä, et ei se mikkä inkvisitiolaite ol. Siin o semne säärettävä varsi, mihe koira kiinnitetä kaulapannastas etei se pääs puttoma. Muuto se voi liikku ja pääse istuma ja vaihtama asentto. Pöyrän pinta on kumi, etei tassut luista. Koko kapine on kokkonlaitettava ja ihmise rahtava niit näyttelyis mukan, ainakin semsil roduil ko tarvitte nuuka frisööri enne kehä meno.
Ja sano viäl senki, etei niit koiri nypitä ilma etei se karva ol valmist. Terrierin karva ei irto ittekses, se ruppe menemän takku ko se o kasvan "ulos". Sen tähre se täyty nyppi pois, uus karva kasva koht tilal. Pari kertta vuares nypitä eli niinko muillaki roduil, mil karva irto ittekses.
Olen tänä kototöis, vaik o keskviikko. Esimiähe sijaine meinas, etei mul ol mittä tekko tyhjäs laitokses. Olen hänel kiitolline, ko olemine o nii vaikkia muutonki. Perjantain on kokkous mihe ole luvan menn, mut tänä säästysin ajamiselt.
Ehtost täyty jaksat aja kirkonkylä, maalauskurssil. Nyy vois keittä aamupäiväkaffet.

lomal

Kell on pual seittemä ja mää ole ollu ylhäl jo viirest saakk. Keitin kaffet ja ko lehrejakaja ol käyny ni istusi oikke pitkän kaava jälkke tuvan pöyrä viäres lukemas. Viimätteks täyti keskviikkoliitten ristiko.

Koira ova ihmeisäs, ko näi aikasi nousti enkä ol lährös minnekkä. Varmure vuaks ne seurava munt joka paikka ja vahtiva sivusilmäl eten rupp pukema kaupunkrytkyi yllen.

Tyämiähe saiva eiläehtost katon valmiks. Taikk nii valmiks et perjanta voi tyäpajalaise ruvet laittama huapa paikalles. Lupasiva tull sit viäl viimestelemä valmiks.

On se hyvä et meil o nettipalvelu, mist voi katto kaikkilai tarppelist. Niinko ny päivän sää.
Ilmatiätte laitokse mukka meil ei sara tänä. See o hyvä, sil et muuto olissin tullu toissen käsitykse ko käven ulkon: pohjosen pualelt tule must pilvi ja ilmas ol vett. Mut ei siis sara, see o jottalai muut kosteut.

Tul niim pimiä et tarvittis oikke laitta valo. Taikk menn uurestas nukkuma.

tuuliajol

Mult on taas vaihteks karonnu elämä.

On kuulkka aika mullistus ko tämsel erakol on kaks miäst mekkaloimas katol. Et se mun torppan kestäki semmost turjamist! Eilä läksin pois pöyrä viärest ko tunnus et välikato putto niska. He kiskoiva vintti semssi jessukse pitki ja paksui puit tukema vesikatto ja oli jo iha varma, et siin käy huanoste. Tänä ole onneks pois jos kumminki tapattu jotta.

Miätesi aamuste lähtiessän, et se on myäs aikamoine luattamukse osotus, ko päästä kaks melko viarast ihmist muljama kottis. Nykki jätin avame ove, et he pääsevä vintil. Heil o mahrollisus tutkit koko talo ja vaati usko toise ihmise et anta sen mahrollisuure.

Mul ei ol luanistan mikkä tekemine ehtosi sen jälkke, ko tyämiähet on lähteny. Mul o sihe mennes menny kaik voima ja energia enkä pyst enä ko nauttima hiljasuurest. Telkkari en ol kattonu koko viikkos, ko he kirvottiva antenni pois tiält eikä ol laittan sitä takas. En kyl ol kaivannukka.

Olen myäs huamannu, et ko olen ny ollu hiukan paremmas kunnos pari päivä, ni en millä tekis mittä mist tule kippiäks. Olen täl haava nii kertakaikkise kyllästyn kippiän olemisse ja oikkiastas olemisse ylipäätäs, et voissin vaik muutta toisel paikkakunnal. Taik toisse maaha. Jos siit olis appu.

Kattelin vaatekaupa ikkunas villatakki. Tunnus et juur tommose tahtoissi vettä yllen. Onk se merkki siit, et suvi sais loppu? Et voisis pukke päälles jotta muutaki ko kesäkrekkali. Toisaltas ole näitte tyätyäpäivitte aamuin oikke paneutunu pukemisse. Voisin ruvet pitämä keskikkäste muatiploki :D

Ko koton kulke ain siin samas pairas ja farkuis taik kuumin päivin iankaikkises mekos, ni ihmiste ilmoil lähties teke hyvä nosta peili esil ja oikke miätti, mitä laitta ylles. Ei siihe kovin paljo tul vaihtelu, ko mul on kaik vaatte musti taik valkossi eikä niitäkä montta, mut siit hualimat. Taik sen tähre, kuis sen sit tahtoki ajatel.

Ens viikol o sit loma. Jos sit helpottais ja sais taas tyyrätyks elämätäs.

yksnäs sattes

Tääl olla, ulkon sata mikä on kiva ja kovaste orotettu asia. Ajattelin yrittä satte välis tehrä hiuka töit trekoolis, kukkamaa on täys jotta kirjavalehtist rikkaruaho. Kasvihuane on viäläki pesemät ja monttalai muutaki homma olis tiaros.

Nyy o hyvä päivä imuroira ja tehrä nua ulkohommat ko Sohvi läks näyttelyreissul. See ei tykk siivomisest eikä suastu olema sisäl jos mää piänes sattes häärin ulkon. Sit se istu märkän mun viäres ja palele. Nii et nyy on hyärynnettävä tämä sopiva tilaisuus.

Välil jourun ottama kepin tueks, mut hiljalles ja piänis eris saan tarppeliset toimeks. Enimmä aikka viä saunaveret, nee täyty laahat ämpär kerrallas. En kyl tarvittekka ko ämpärillise kylmä vet, mut pata täyty olla täys ennenko sen lämmittä.

Tykkän sarepäivist, varsinki nyy ko ei tart murhettu vuatava katto. Hanslankar lait pressut katol, mut nii taitamattomast et sitä ei ymmär. Mul on katol kaks 10x6 metrist pressu, niitte välis kaistale rakennusmuavi ja silti se ei ol peitos ja vesi valu porsto lattial. Olin laskenu, et yks pressu peittä piipputte ympärykse ja välin ja riittä räystält yli katoharja. Ko laitta lailes.

Yritin kyl selittä ajatustan hanslankaril, mut ei hän ymmärtän taik kuunnellu. Eikä häne oma järkes puhun mittä. Taikk sit hänel ol jotta semmost tiatto mikä mult o jääny huamamat ja mikä ei näy alas.

Talo näyttä nyy semselt mammalt ko meina ruvet pissimä puska, helmat korkkial. Suure pressuhelma läiskyvä tuules ja piippuje ympäril o krympätty isot kasat. Olkko ny, elokuus piräis asia muuttuma.

Saa nährä, keksink ikän ratkasu tähä elämisse. Tuntu et mitä kovemi mää yritän, sitä kamalammaks mene. Olen tätä ennenki hunteeran. En kumminka viäl suastu luavuttama, ainaka tänä. Huamen voi oll toisin.

Josta luin eilä hauska horoskoopin. Siin käsketti porskuttama ettipäi ja jättämä ruumiitte laskemine niil, kon tuleva peräs. Iha semmost jälkke tuski synty mun kulkemisestan, mut ettippäi mennä eikä taahan katota.

dagen efter

Oli eilä pikkujouluis. Juur ko ol Jerikoruusun kans tulttu siihen tulokse, et on kiva ko täsä iäs pääse pikkujouluist enne iltauutissi kotti, ni eiks mul menny aamutunneill saakk. Ei piräis koska sanno mittä asia varmaks.
Eilä viätetti Walon pikkujoului Kaukolan kartanos. Meit ol suuremp määrä ko viimäsvuan, mut tunnelma ol yht lämmin ja ihmise viihtysivä.
Kartano ol kaunis ko mentti, joka akkun ol valaistun ja ulkon paloiva soihru. Sisäl ol nii joulust, kaik Atten joultontu oliva piironkitten pääl, pöyril häne mammas kirjailema joulliina ja kynttilöi ja joulkukki joka pualel.

Mes saatti istu pöyttä ja meil tarjoiltti ette. Atte käve ain  kertomas mitä kullonki lautasel ol laitettu ja kaik maistus erinomaselt.

Jälkruua jälkke nousti pöyräst ja istutti salis, misä meijä musiikmiähe viihryttivä meit joulmusiikil. Eine aikka puheltti mukavi ja sit saattin kaffet. Kaffen kans hajannutti eri huaneissi puhelema piänis ryhmis. Joka pualelt kuulus puhesorina, nii et kyl kaikil vissi ol mukava.

Lopultas ruvetti tekemä lähtö. Mul ei ol kello, ni olin siin käsitykses et se olis siin kymmene hujakoil, mut Takkupää ilmott et kell tule juur kakstoist. Huh. Mul tul kiiru lopetta juhlimine, et Atte pääse maat ja Takkupääki ol menos toisel paikkakunnal kotti suara juhlist.

Sit ko olla jo menos Kaukolantiäl ni Runonkirjottaja soitta perä, et tulkka heijän kaut, juara klasilline skumppa yhres. Ko Takkupää ajo ni hän sai päättä ja yks kaks me kurvatti seuravast tiähaarast jatkoil.

Meil ol viäl valla rattosa hetki piänemäl porukal kynttilävaloses keittiös. Juttu meil piissa ain, olla sit misä hyvänäs. Lopultas mun ol jälles noustava ja kiitettävä seurast, ko pelkäsin et Takkupää nukku ratti kotimatkal.
Nii mes sit viätti kirjastotäti kototalos nurkal ja sit Takkupää toi mun kotti ja läks matka.

Koirat oliva hiuka semse muatossi, et mikä tämne kottituloaik on, mut ko pääsivä käymä hiuka pihal ni rupesiva sit tyytyväisen jälles nukkuma.
Ko olin saanu naaman pestyks ja kiipesin fällyje väli, ni soitin Takkupääl ja pirin hänel seura niinkaua et hän pääs kotti ja ovest sisäl. Kello tais oll yli kolme ko sammuti valo.

Seittemält nousi ylös jälles ja keitin kaffet.

Et ei mikkä riahakka tai prosenttpitose juhlat, mutko on hyvä seura ja tunnelmalline ympäristö, ni kaik viihtyvä ja aik kulu nii etei huamakka. Mul ol hyvä miäli ja on viäläki. Nämä oliva mun ainuva pikkujoulun tänäki vuan, enkä muit juur kaippakka.

Tänä on ohjelmas hiukan tyätöit, sit tarvittis tehrä joulusiivo ja häärät kaikkilai lauanta-asioi. Huamine päiv mene joulmyyjäisis ja siält tulles lämmitän saunan.

Mul on menny joulvalmistelu tänä vuan nii vähi, eten ol edes kortei tehny saati lähettäny. Joullahjoi en ol viäl ostan ko Taavil, enkä tiärä mahrank ostakka. En ol lainka miättin, mitä tahtoissi joulun syärä. Kaffeleippä mul on joulu varte nii et tulkka hyvä ihmise joulkaffel.

Jos mun joulsiivon tule valmiks ni haen jo tänä joulkoristet alas ja laitan paikalles. Muuto koko joul jää nii lyhkäseks etei kannat nährä vaiva. Sitä paitti mää tykkän ko on joulust. Ei niil lahjoil ja syämisil ol nii väli, mut se tunnelma. Et kerra vuares o juhla koton. Rauhalist (niinko meil ei ain olis) ja verkkast. Lämmint. Siisti. (taik nii hämärä, etei pöly näy)

Taikk on ne lahjakki mukavi. Tairanki tehrä ittellen paketin taikk pari ja koiril kans. Sit avata niit yhres ja ihmetellä, mist pukki on osannukki tämse osta.

Jaaha, ny vaikutta silt et voisis alka siivomise, ko jutu menevä iha älyttömiks. Valvomine ei sovi tämsil arvokkail rouvasihmisil ja yhteiskunna tukipylväil. Mene uskottavuus.