Näytetään tekstit, joissa on tunniste lorvikamari. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste lorvikamari. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 31. lokakuuta 2012

taantumus

En ol muuttamas, ei tua otsikko sitä tarkot. Raumal mennes on kyl tomne tiäviitta ja sen tiän varrel o Taantumuksen kylä. Oikke viihtysän näköne paikk.
Mun nivelissän vaa on taantumist. Kivut palas yhtäkkiste taas ja kävelemine on huano. Ei puhettaka et menissin koiraten kans mettä taik kävissin missä muuhal saapastelemas.
Eilä saunalämmittäes katteltti Takkupään kans lorvikamari. Sinne tarttis kehittä joku hylly- taik muu säilytystila. Mul on pöyrät täyn tavara ja sitä riittä tualeil ja lattiallekki, nii etei siäl mahru eres liikkuma, saati et tekis jotta.
Ko se on ainuv lämmin ja kuiva tila, misä voi tavara säilyttä, ni sin tule viäryks kaik mahrottomakki ryjä.
Lisseks sin tarvittis mahrutta ny koirate trimmauspöyt, ko mun on pakko ruvet trimmama itte. Mene ens viikol opettelema, ensi Sohvin kans ja sit myähemi Lilli. Lillin tähre se pöyt on tarppe, häne tarvitte köyttä nyppimise ajaks kii, muuto hän hyppä alas. Sohvi pysy paikallas, seiso nätist eikä tiattos pist, vaik vähä nipisteliski. Jos joskus vähä tukista, ni hän nuale mun kättän hätäseste, mut ei meinakka näykkästä.
Lilli sit taas on ark perskarvoistas, mahakarvoistas ja varsinki hännästäs, niihi ei sais kajot ja hän kyl sekä näykki et valitta, ko nypitä. Vaik olis kui vanha ja irtonaist karva, ni hän piräis sen vaa mialumi ko annais nyppi.
Nyy täyty sanno semsil ko ei ol koska nähny trimmauspöyttä, et ei se mikkä inkvisitiolaite ol. Siin o semne säärettävä varsi, mihe koira kiinnitetä kaulapannastas etei se pääs puttoma. Muuto se voi liikku ja pääse istuma ja vaihtama asentto. Pöyrän pinta on kumi, etei tassut luista. Koko kapine on kokkonlaitettava ja ihmise rahtava niit näyttelyis mukan, ainakin semsil roduil ko tarvitte nuuka frisööri enne kehä meno.
Ja sano viäl senki, etei niit koiri nypitä ilma etei se karva ol valmist. Terrierin karva ei irto ittekses, se ruppe menemän takku ko se o kasvan "ulos". Sen tähre se täyty nyppi pois, uus karva kasva koht tilal. Pari kertta vuares nypitä eli niinko muillaki roduil, mil karva irto ittekses.
Olen tänä kototöis, vaik o keskviikko. Esimiähe sijaine meinas, etei mul ol mittä tekko tyhjäs laitokses. Olen hänel kiitolline, ko olemine o nii vaikkia muutonki. Perjantain on kokkous mihe ole luvan menn, mut tänä säästysin ajamiselt.
Ehtost täyty jaksat aja kirkonkylä, maalauskurssil. Nyy vois keittä aamupäiväkaffet.

maanantai 25. toukokuuta 2009

arkipyhä

On ollut aivan sunnuntai-olo koko päivän. Pakkolomalaisella menee viikopäivät sekaisin, varsinkin kun saunoo sunnuntai-iltana.
Eikä pelkästään sunnuntai- vaan nimenomaan kesäinen pyhä. Vaikka aamupäivällä ennen Takkupään lähtöä teimme kyllä monenlaista askaretta, korjasimme portit esimerkiksi, niin joutilas lomapäivähän siitä kuitenkin tuli.

Särkynyt sydän, tai särjetty sydän, kuten meillä tätä kutsutaan, nautti myös ilta-auringosta.

Orvokki on innostunut kukkimaan myös valkoisena.

Ja nämä lemmikit vaihtavat paikkaa joka vuosi, mutta jaksavat kukkia aina yhtä sinisinä.

Villiintyneessä perennapenkissä kukkii tulikellukka? seuranaan vanha perinnekasvi kevätkurjenmiekka, jonka matala kukkavarsi yltää pariinkymmeneen senttiin.

Lorvikamarin katto tuli eilen valmiiksi, ja nyt pohdin, laitanko seiniin ylijäämätapetteja, joita on kutakin yksi rulla. Vai pitäytyisikö aikasemmassa suunnitelmassa ja antaisi seinien olla yhtä valkoiset kuin katto. Huoneeseen paistaa aurinko vain aamuvarhaisella ja taas iltamyöhään, joten se ei ole kovin valoisa, kuten kuvasta näkyy.
Palatakseni puutarha-asioihin, kaikki on niin kovasti kasvussa, että ensimmäiset niitot alkavat olla ajankohtaisia. Nurmikko on leikattava kaksi kertaa viikossa ja silti se kukkii keltaisenaan voikukkaa. Yöpakkanen olisi nyt tuhoisa. Onneksi vajassa on suuri määrä harsoa, jos näyttää jonain iltana pakastavan.
Joskus näkee puutarhoissa mitä omituisimpia virityksiä, kun on hallayö luvassa. Silloin pensaat ja kukkamaat peitetäään kaikella mahdollisella, pussilakanat ja verhot ovat tavallisimpia. Ei silti, itsellenikin tulee halu suojata lähes kukkivat kasvustot ja turvata marja- ja hedelmäsato, vaikka tietää että se taistelu on helposti hävitty. Ja että viimeistään vuoden päästä kaikki kasvaa taas entiseen malliin.
Huomiseksi on luvassa uusi, lämmin päivä. Onnellinen minä, joka saan nauttia siitä kotona omassa puutarhassa.