Viikolla oli monta iltamenoa, osa työasioita ja osa muita velvollisuuksia. Työiltoina ei jaksa tehdä kotona mitään, mutta onneksi ei tarvitsekaan.
Aamuisin on jo valoisaa, kun kävelemme töihin. Aluksi valo aiheutti tunteen, että oltiin pahasti myöhässä, mutta nyt siihen on jo tottunut. Kävellen mennään, ellei ole päivällä työn takia lähdettävä kauemmas.
Kuntoni on (ja Sohvin kunto myös) parantunut talven aikana. Aamupäivän lenkkiin, jonka pituus on reilut kolme kilometriä, meni puolisen tuntia. Vuosi sitten en olisi pystynyt kävelemään sellaista matkaa ollenkaan.

 Lumi on sulanut lähes kaikki, vain aurausvallit ja varjoisimmat alueet ovat vielä sulamatta. Kuraista tai ainakin hiekkaista joka puolella.

 Myös keittiön lattialla. Huoh. Mielestäni kuivasin koiran, mutta siitä on silti varissut noin paljon hiekkaa.

 Seuraavan lenkin jälkeen hiekka varisteltiin tuulikaappiin...

Loput sitten karisivat tässä.

Eilen olin taas Walon talolla siivoilemassa.

 Ensimmäiset tiskit kaapissa. Kokoelma talkoomukeja ja pari kannua.

Keittiökoneet on asennettu, ovien vetimet ovat maalaamatta.

 Liesituuletin puuttuu, työpöydän taso samoin, Näyttää silti aika kivalta.

Kamarin pönttöuuni maalattiin kauniiksi. Tämän päälle juotiin talkookahvit. Viimeiset termarikahvit, seuraavat keitetään hellalla. Eikä niitä juoda enää pahvimukeista...

Pihallakin tapahtuu: pikkuisia sipulikukan alkuja työntyy mullasta. Mulla ei ole selvää mielikuvaa, mitä kaikkea olen istuttanut, mutta sen kivampi on seurata niiden kasvua. Yllätykset ovat mukavia, ainakin puutarhassa.

Toivo II

Multa jäi kertomatta tarkemmin, kuka on Toivo.
Nähkääs, silloin kun Walon taloa alettiin kunnostamaan, ostettiin semmoiset kätevät telineet, joista saa koottua  erilaisia työtasoja tarpeen mukaan.
Kamarin kattoa varten ne koottiin semmoiseen muotoon, että mun oli helppo portaita pitkin niille kiivetä.
Mulla on ollut koko ikäni armoton korkean paikan kammo. Korkeintaan tuvan penkille uskallan kiivetä irroittamaan ilmalämpöpumpun suodattimia, silloinkin pitää otta seinästä tukea.
No, telineille kiipeäminen oli siis aivan järkyttävän vaikeaa eikä työstä tahtonut tulla mitään, kun mua pelotti niin paljon. Työparini Jukka taisi sanoakin, että työ saattaisi sujua paremmin, jos irrottaisin edes toisen käden telineestä...
Sitten pidin monta päivää toisella kädellä kaiteesta ja skrapasin toisella, ja joka välissä kielsin Jukkaa turjuttamasta sitä hemmetin telinettä, joka oli mielestäni kaatumaisillaan.
Vaan kaikki mikä ei tapa, vahvistaa luonnetta: kun oli päästy maalausvaiheeseen, saatoin jo osan aikaa sutia pitämättä lainkaan kiinni.
Ja lopulta ihan yksin.
Kun maalaus oli loppuvaiheessa, huomasin telineen kaiteessa tarran, jossa luki Toivo. Sen pahuksen häkkyrän nimi oli Toivo. Ja on vieläkin.
Se on kyllä jatkossakin ainoa, jonka varaan uskon raihnaisen kehoni. Vain sisällä, tasaisella alustalla ja joka pyörä lukittuna. Mutta kumminkin.

Oikeastaan mun piti julkaista Juniorista muutama kuva, mutta se pahus on jo niin vikkelä etten saa oikein kummoisiakaan. Yritän tähtäillä huomenna uudestaan.

Toivo

Mulla on uusi suhde.
Kaikki on oikeastaan Jukan syytä, hän meidät varsinaisesti tutustutti toisiimme ja toimi vielä esiliinana alkuajat.
Sittemmin olemme jatkaneet kahdenkesken.
Toivo ei ole varsinaisesti kaunis katsella, mutta luja ja luotettava hän on, kunhan ensin tutustuu. Suhteemme ei missään nimessä ole julkinen, vain sisätiloissa ja rauhallisesti kahden voin hänen kanssaan seurustella. Koska mun on vaikea luottaa toisiin, meidän välillämme oli pitkään epäilystä ja kyräilyä.
Vaan se on nyt ohi, ja voin sanoa täydestä sydämestä: Toivoon voi luottaa, hän on vakaa ja turvallinen. Oikea ihannekumppani.
Olen tänään ollut lähes koko päivän Walon talolla. Maalasimme kamarin katon, Jukka kantoi myös kakluunin tiilet sisälle. Muurari tulee tiistaina.
Katon maalauksella oli kiire, jotta telineet voidaan siirtää salin puolelle muurauksen ja salin katon korjauksen tarpeisiin. Oli puhetta, että maalaan katon valmiiksi tämän ja huomisen päivän aikana, mutta päätin rutistaa kaiken jo tänään. En usko kykeneväni huomenna....
Seitsemän tuntia, yhdeksästä viiteen, välissä tunnin tauko jolloin kävin syöttämässä koiranpennun. Lämmitin heti kotiintultuani saunan, sillä lihakset tai niiden muistot ovat jo nyt kipeät. Saunoin pitkään ja tulin sisälle juuri Midsomerin murhien alkaessa. Nyt olen kypsä nukkumaan, kunhan vielä tuputan pikkukoiralle vähän puuroa.
Olen aika tyytyväinen päivääni.

kuvia kuluneelta viikolta

Tämä on varsin tylsä juttu, pelkkiä kuvia :)

Edellisviikolla valmistui tuvan uusi pöytä. Maalaus tapahtuu keväällä, kun voi jo vähän tuulettaa pahimpia höyryjä.

 Silloin oli myös melko sumuisia päiviä.

 Yhdessä silti käytiin terveyskävelyillä.

 Katin on pakko käydä katsomassa, onko siellä muuta kuin kanankakkaa...

 Peikkometsä on matkan varrella. Syksyllä haemme tuolta suppiksia ja mustia torvisieniä.

 Tässä on runsaasti ketunjälkiä, joita on syytä pysähtyä tutkimaan.

 Naapurikylä peittyy sumuun.

 Hauska tupsupäinen kataja pellon ojassa.

Pieni välityö Walon talolla...

 ...pitäähän puheenjohtajalla olla arvoisensa tuoli. Aloitin tuolin raaputtelun odotellessani jonkin muun homman etenemistä. Olen pelastanut tuolin jätelavalta silloin, kun taloa tyhjennettiin palon jälkeen. Riparilaiset olivat hyvin innokkaita kantamaan tavaraa jätelavalle.

 Tadaa!! Tänään on maalattu pieni kaista kamarin kattoa. Väri on Uulan no 1512 Naava. Näyttää katossa huomattavan paljon vaaleammalta kuin värikartassa tai purkissa.

 Telineiden hankinta oli aikanaan hyvä sijoitus. Ne ovat jo maksaneet itsensä moneen kertaan.

 Raskas työ ja runsaat eväät. Keittiön siivous pitää tehdä lähipäivinä.

 Ihana Reiska eli Reino-liesi, vähän ruosteinen mutta hyvässä iskussa. Noiden kaakeleiden puhdistuksessa meni tovi jos toinenkin, ne olivat pikimustat palon jälkeen.

 Kotiin tultuani lähdin tietysti "tyttöjen" kanssa lenkille.

 Ketun, oravan, rusakon, kärpän, peltopyyn ja peuran jälkiä riittää. Poikkiliikenne on vilkasta.

 Lillillä on selkämakkaroita, vaikkei olekaan yhtään lihava. Kuusen juuressa olisi jotain mielenkiintoista.

 Lantapatterin varoituskolmio on tarpeellinen, pudotusta on kolmatta metriä.

 Kettu on huilannut hetken ja jatkanut sitten matkaa.

Tämä ei ole 30-vuotisen sodan taistelutanner vaan kanavainajat on tuotu ketuille. Sitten niitä käydään yöllä ammuskelemassa. Kettuja siis.
Vaan nuo haaskat ovat myös korppien mieleen, ja noiden takia meillä kuuluu jatkuvasti korppien moninaista ääntelyä. Ne myös levittävät kanankappaleita ympäriinsä, joten kun vien koirat tuonne asti, on ne otettava remmiin loppumatkasta. Varsinkin Sohvi rakastaa kaikenlaisten kalmojen kanniskelua.

Olen pahoillani kuvien huonosta laadusta. Kameraparka on henkitoreissaan ja on tyytyminen kännykkäkuviin. Kuvat saattavat suureta jos niitä klikkaa, sikäli kuin niissä nyt on jotain tarkasteltavaa.

leipää ja sirkushuveja

Vai pitäisikö sanoa työtä ja hupia.
Saimme tänään Walon kamarinkaton maalauskuntoon. Huomenna on tarkoitus maalata niin paljon kuin parissa tunnissa ehtii.
Olemme kulttuurisihteerin kanssa sopiva työpari. Teemme rauhallisesti ja huolella ja jutut vaihtelevat seuran asioista yleismaailmallisiin pohdintoihin ja mielenkiintoisiin ilmiöihin.
Välillä ollaan ihan hiljaa. Lika barn leka bäst...
Vaan eilinenkin kului työn touhussa: Takkupää piti vapaapäivän ja mehän oltiin myös ahkeria. Kaadettiin (lue: Takkupää kaatoi) muutamia kuusipuita, raahattiin oksat pellolle poltettavaksi ja rungot puuhuoneen eteen pilkottavaksi.
Yleensähän kaikki oksat menevät silppuriin ja katteeksi puutarhaan, mutta tuollainen määrä havuja olisi ollut liikaa, kun muutenkin maa on hapanta. Poltamme keväämmällä komean kokon.
Illalla vielä ennen saunan lämmitystä naputtelimme (lue: Takk..) paneelit saarekkeen somistukseksi. Maalausta vaille sekin siis.
Vaan entäs se hupi? No, olin nyt illalla oopperassa. Kuninkaallinen oopperatalo esitti Faustin ja me istuimme kirkonkylän Kinossa katsomassa. Tai esitys oli taltioitu jo hiukan aiemmin, koskapa joku oli ehtinyt tekstittääkin....
Hieno esitys, hauskakin vaikkei siitä ensimmäiseksi tulekaan hauskuus mieleen. Ja mikä parasta, ei tarvinnut taputtaa kymmentä minuuttia, sekin tuli nauhalta. Lontoolaiset olivat ystävällisesti esitaputtaneet. Ja kukittaneet esiintyjät, tietty.
Oli mukava vaihteeksi pukea mekko ylle, kammata tukka ja lähteä huveihin. Huominen menee kuitenkin taas haalarihommissa. Semmoista se raksalla työskentely tuppaa olemaan, haalareissa vaan huhkitaan.
Kuvia seuraa ennenkuin huomaattekaan.

hajanaisia merkintöjä

Olemme aloittaneet tämänvuotiset kunnostustyöt Walon talolla. Syksyllä oli ajatuksena, että saadaan ainakin osaan rakennusta sellainen peruslämpö, jonka turvin voidaan jatkaa töitä talvella. No, vuodenvaihteen tauko venahti vähän pitkäksi, mutta maanantaina aloitimme kamarin katon puhdistuksen.
Työ on ollut hauskaa, vaikka melko raskasta. Näkyvää tulosta on saatu niin, että vain pieni kulma jäi perjantaille, sen jälkeen voidaan maalata.  Ehkä jo lauantaina.
Olen ollut puuhakkaalla päällä muutenkin. Kylvänyt siemeniä ensi kesää varten, kunnostanut vähän nukkekotia ja ahkeroinut yhtä ja toista pientä.
Sohville syntyi kaksi isokokoista urospentua, joista toinen kuitenkin menehtyi parin päivän ikäisenä. Ne olivat nyt Sohvin viimeiset vauvat ja onkin iso harmi ettei niitä ollut enempää.
Lilli oli alkuun Sohvin lähdettyä hiukan murheellinen, mutta nyt hän on taas huomannut ainokaisen saamat edut. Pääsee esimerkiksi mamman kanssa kirkolle ja muuallekin sekä saa enemmän rapsutuksia.
Myös katti on vähän yksinäisen oloinen, kun ei ole riekkumiskaveria. Sekin hakeutuu iltaisin syliin enemmän kuin ennen, joten mullakin on seuraa ja tekemistä tavallista runsaammin.
Kaikki siis hyvin.
Kuviakin olisi, mutta nyt ei jaksa. Jostain syystä jomottaa vakiokipujen lisäksi niskaa ja hartioita sekä käsiä.
Illalla riisuessa kamarin lattialle varisee maalihitusia, kitinmurusia ja jopa nupinauloja.

yhteisölline lure

Huament! Tulin tän kehuma, et olen taas päässy lehte.
Ja iha hyväst syyst: oltti eilä Takkupään kans Walo-talkkois ja mäel tuuskaht päivälehren toimittaja. Hän ol kovaste kiinnostunu ja mää parhan mukka kerrosin mitä meil on tehty ja tehrä. Lähtiessäs hän meinas, et kyl mar juttu muutaman päivän pääst o lehres.
Se ol jo heti tänä! Ja meijän kuva kans, kumpaki naama rypys ko aurink paisto suara silmi.
Ei se juttu sen tähre nii hiano ol, et juur mää siin esiinnysi. Se o hiano, et Walon tyä saa huamio ja päästän kertoma muillekki, misä mennä.
Siumenne sanote, mun nivelet ei lainka tykk semsist risute kantamisist mut miälialal se teke hyvä. Yhres touhumine on ihan parast.
Koton piti sit viärä koirat kävelyl, ko hee oliva ollu yksnäs päivä. Ja ehtost ol tärkkiä pittä katti sylis vaik olissin jo miälellän menny nukkuma. Lopultas hän sai tarppekses ja men oman kiikkuhus maat ja me päästi koirien kans nukkuma.
Nyy olen lährös jälles jatkama talkkoit, meil on viäl puutavara korjamat sisäl ja kaikenlaist ryjä siivomat. Ans katto kuka nyy tule kuvama. Linssilutte vika on tarttuvaist...

Ehtost lisseks:
Ol hiano päivä tänänki, vaik ajottaisi saro. Saatti suurimmat ryjät kannetuks roskalaval ja poltettavat puut taaplatti orottama kevät. Sillo piretä polttopuutalkkot.
Nyy poske kuumottava niinko ainaki sillo, ko o ollu koko päivä ulkon. Käven kottitulles kaupas ja osti pari affene kappala. Paistoin ne vois ja tein salatin tykö, kyl nyy o vatt killilles ja tyrneväs olo.
Ko viäl jaksais lämmittä saunan ni päiv olis täyrelline.
Mun pit viärä koirat hiuka mettälenkil mut pimi tul nii yhtäkki et see jää huamisse.
Ehtost tulis miälenkiintone elokuva Teemalt, mut ans katto jaksank pysyt hereil. On kyl kiva olla ruumillisest tyäst väsyny, ete ain vaa kippi.

Vaaliviikko

Mun piräis olema kovas vaalikuumes ny. Kaik muu ehrokkat mainostava ittiäs ja kirjotteleva aviisis kaikenkaltasist epäkohrist, mitä ikänä keksivä.
Mun ei tee miäli.
Ei nii, etei meijän pitäjäs olis epäkohti. Varmaste olis parannettava, monessaki asias.
Mut ei mul ol niihi mittä yksselitteist ratkasu. Ja vaik oliski, ei siit olis appu, ko muil o toisenkaltassi näkemyksi ja he pitävä niit yht oikkioin ko mää omian.
Sen tähre en jaks innostu tämsest enne vaalei käytäväst keskustelust, mikä loppu yleensä aika pia vaalete jälkke. Jokanen tiätä, et sit ko asi tule ette ja päätöksi tehrä, moni seikka o muuttun toiseks. Ja ko yhres täyty saar päätös aikaseks, ni muitaki on pakko kuunnel. Kunnas täyty tehrä yhteistyät ja tulla toime kaikketen kans.
Mist syyst en vissi olekka ihan parhamppi ehrokkai :)
Mut mitäst näist, vaali ova ens sunnuntan ja tiärän et saan kumminki yhren äänen. Kaks olis jo ylellisyt ja panostukse suhteutettun murskavoitto.
Koton on syystyät hyväs mallis. Saatti Takkupään kans tehryks tikapuit ja rappunkaittei, nii et senki pualest o hyvä miäl.
Tyäasiat onki sit iha levälläs. Näitte lomautuste aikan käyrä uuret neuvottelut, ja nähtäväks jää, kuka saa paikkas pittä. Piän osa pääse eläkkel, melko isol osal järjesty muit töit mut irtisanottaviaki on. Ja olen luultavaste täsä viimäses joukos.
En ol asia sen suuremmi viäl surru, ko sitä ehti sittenki murhettuma ko päätös on käres.
Syksy alka hellittämä ja talvi pakka pääl. Tänä aamust ol kolm astett pakast, viäläki  maa on kuuras varjosil paikoil. Kävin laittamas auton lämmitykse, ko ehtost menen grafiikantunnil.
Huame olis tarkotus pittä Walon mäel siivoustalkkot, mut o luvattu lumisaret. Mää otan plättitaikina ja värkit mukka ja paistan plätei niil ko tarkeneva tulla. Kumminki täyty laitta hellan tuli, ni siin paista sit samal plätejäkki. Jos olis oikke viiteliäs, ni otais kaffepannunki föli ja keitäis pannukaffet. See maistuiski muuttest hyvält.
Tämän ehtopäivän käytän maalamisse. Mul o semse ilosen tätin kuva tekkeil, ja vaik mun sutimisen o aika toivotont, se on kumminki niin kiva, et jatkan sikkiäst, vaikkei tulost voi juur kehuta. Ei ol pakko näyttä kenellekkä, riittä ko aik kulu mukavaste.
Ja jos ei kulu, voin taas hakki niit sukkahousui, mik ova viäläki karoksis...

Talkootunnelmia

Eilinen päivä kului kulttuuriseuran talkoissa. Yläpohjan tyhjennystä vesisateessa, kuten on tapana. Toisten huimapäiden lapioidessa vintillä turvepehkua lavalle, minä irroittelin nauloja komeron jäännöksistä ja keittelin kahvia.

Hilman kamarin seinällä on jäljellä pieni pala historiaa. Tapetin alla on sanomalehtiä, tällä kohtaa vuodelta 1936.

Tässä työmaani. Pienen pieni kasa kakkoskakkosta puhtaana nauloista. Ämpärissä on kyllä kunnioitettava määrä nauloja. Seurakunta on ollut suurpiirteinen naulojen suhteen ja kirvesmies tehnyt vakuuttavaa jälkeä: kovalevyt oli naulattu kahden tuuman nauloilla kolmen sentin välein kauttaaltaan, ja runko koottu nelituumaisilla traaspiikeillä.

Salissa on mukava tunnelma, palosta huolimatta. On helppo kuvitella sitä korjattuna ja käytössä.

Eiliset walolöydöt: valaistuspäre ja kynttilälyhty, kuvattuna iltapäivällä alkaneessa auringonpaisteessa.

Palanen Hilman kamarin korkkimattoa, joka oli vettynyt ja kauttaaltaan homeessa ja joutui siksi jo syksyllä kaatopaikkakuormaan. Kuva on huono, siitä ei näy ollenkaan maton kaikki värit ja kuviot.

Osa talon historiaa joudutaan väkisinkin hukkamaan. Seurakunnan viimeisten korjausten jäljet tuhoutuivat palossa kokonaan. Onneksi, voisi sanoa. Silloiset tekijät ovat kuitenkin tehneet parhaansa ja sen hetkisten tarpeiden vaatimia korjauksia aikansa menetelmillä ja tarvikkeilla. En osaa heitä moittiakaan, vaikka tulos ei olekaan sellainen jota arvostaisimme tällä hetkellä.

Todennäköisesti tulevat sukupolvet löytävät virheitä meidän tekemisistämme, vaikka olemme vakaasti päättäneet entisöidä huolellisesti ja kestävästi.

Vanha kateederi luopuu maalipinnastaan suosiolla, sen verran tehokas kuumailmapuhallus syksyinen palo oli. Sen entisöiminen tulee olemaan hauskaa, vaikka se on iso kapistus siirreltäväksi esim. lattian maaluksen ajaksi. Kuvan tulos on saatu aikaan hiukan puukolla kokeeksi rapsuttaen.

Talkooilmoituksiin pitääkin jatkossa lisätä, että kaikenlaisen rapsutuksen voi aloittaa nyt. Kaikille löytyy tekemistä, ei tarvitse olla taitoja eikä voimia, puhumattakaan vintille kiipeämisestä.

No, kun aika kuluu kylillä talkoissa, on koti kuin pommin jäljiltä. Pihalla on töitä rykmentille ja sisällä toiselle. Omallakin pihalla on sorkkaraudalle ja saha/kirves-yhdistelmälle urakkaa, mutta yhdessä tekeminen on sentään niin mukavaa että on kiva lähteä Walonkin töihin.

Tänään paistaa aurinko ja pihatyöt kutsuvat. Leppälintu on palannut pihapiiriin ja suunnittelee vissiin pesänrakennusta. Sitä ei ole näkynytkään moneen vuoteen ja olen sitä vähän kaivannut.

Taidan kuitenkin leipoa muffinseja äitienpäiväkahville, jotka juon ulkona, jos jaksan raahata pöydän tai edes tuolin paikoilleen. Puutarhakalusto pitää ulkoistaa kasvihuoneesta, jotta sinne mahtuu taimet ja kylvökset. En ole vielä luopunut kasvimaa-haaveista....

Sorvaamossa alkaa viimeinen viikko. Pöydän tyhjentämistä, poissaolo-viestien laatimista ja kaikenlaista luopumista.

Suurin osa on jo lähtenyt, kolme meistä huolehtii viimeisistä töistä. Tulee raskas viikko. Onneksi on kevät, muuten olisi liian rankkaa.